Pilottikokeilut
Hankkeen aikana toteutetaan erilaisia pilottikokeiluja liikenne- ja maankäyttösektorille. Pilottikokeilut tarjoavat konkreettista dataa kädenjälkipotentiaalin tutkimiseksi, ja tavoitteena on, että toimivaksi todettuja pilotteja otettaisiin käyttöön laajemmin kaupungin sisällä. Liikennesektorilla pilotit ovat kohdistuneet yhteiskäyttöautojen ja kaupunkipyörien lisäämiseen, sekä sähköautojen latausmahdollisuuksien kartoittamiseen taloyhtiöissä. Maankäyttösektorilla keskitymme lahopuun hyötyihin sekä kuitujen lisäämiseen pelloille. Näiden lisäksi harkinnassa ovat olleet muun muassa biohiilen hyödyntäminen viljelyssä ja puunkantojen upottaminen ennallistettavalle suoalueelle tai kosteikkoon. Käynnissä olevista pilottikokeiluista voit lukea lisää alempaa.
Hankkeeseen kuuluu myös olennaisena osana tietoisuuden lisääminen ilmastotoimista asukkaille ja olemme toteuttaneet tätä erilaisten tapahtumien avulla.
Liikenteen sähköistämisen kannalta sähköajoneuvojen kotilataus on tärkeässä roolissa, sillä ajoneuvoja ladataan useimmiten juuri kotona. Latauspaikkojen järjestämiseen liittyy kuitenkin usein epävarmuutta taloyhtiön sähköjärjestelmän kapasiteetista ja hallinnollisista seikoista. Latauspaikkakartoituksen tarkoituksena on selvittää latauspaikkojen rakentamisen mahdollisuuksia, haasteita ja pullonkauloja valituissa taloyhtiössä Lappeenrannassa. Lappeenrannan energiaverkoilta saadun alustavan tiedon perusteella sähköliittymien käyttämätöntä kapasiteettia on useimmiten riittävästi. Kohdetutkimuksella selvitetään kustannustehokkaita ratkaisuja latauspaikkojen toteuttamiseksi, ja näiden ratkaisuiden yleistettävyyttä. Samalla pyritään levittämään tietoa latauspaikkojen rakentamisesta, vaatimuksista ja latauspaikkojen hallinnoinnista taloyhtiöiden tietoon.
Pellot voivat toimia merkittävinä hiilinieluina, kun viljelymenetelmät suunnitellaan hiiltä sitoviksi ja maaperän orgaanista ainesta lisääviksi. Keinoina ovat esimerkiksi viljelykierron monipuolistaminen ja orgaanisen aineksen lisääminen (komposti, lanta, maanparannuskuidut ja biohiili) sekä talviaikainen kasvipeitteisyys suojaamaan eroosiolta.
Biohiili toimii peltomaassa hyvin pitkäaikaisena hiilivarastona. Vielä 50 vuoden jälkeenkin suuri osa hiilestä pysyy sitoutuneena biohiileen. Biohiilen huonona puolena on kuitenkin sen korkea hinta. HALT-hankkeessa pilotoidaan metsäteollisuuden sivuvirroista syntyvän kuidun käyttämistä hiilivarastona. Kuiduista tehty kompostoitu maanparannusaine lisää myös pellon satoisuutta ja vähentää pellolta irtoavien lannoitusaineiden huuhtoutumista lähialueen vesistöihin. Maanparannuskuitujen huonona puolena on kuitenkin melko nopea hiilen vapautuminen takaisin ilmakehään. Kymmenen vuoden jälkeen kuitujen sisältämästä hiilestä on jäljellä maaperässä vain murto-osa. Kuitujen lisäämistä pelloille tulisikin siis tehdä n. 5 vuoden välein. Verrattuna biohiileen on kuitujen käyttö tällä hetkellä hyvin kustannustehokas tapa lisätä maaperän hiilivarastoja.