Syntynyt 18.1.1920 Terijoella
Kuollut 22.3.2013 Helsingissä
Filosofian tohtori Helsingin yliopistosta
Kirjailija
Äidinkielen lehtori
Ylioppilastutkintolautakunnan apujäsen

Salme Aejmelaeus syntyi Karjalan kannaksella Terijoella, lähellä entistä itärajaa. "Näin jo lapsena ja nuorena villiintyneitä puistoja, isoja, rappeutuvia, monimuotoisia huviloita ja erikoisen näköisiä, vierasta kieltä puhuvia henkilöitä. Rakastin, kuten kaikki terijokelaiset kirkasta Suomenlahtea ja sen rannalla kymmenien kilometrien pituista leveää kultahiekkavyötä. Meren pohja oli silloin pehmeää hiekkaa, ja siinä oli useita matalikkoja, joiden väliä oli helppo uida", Salme Aejmelaeus kertoo.

Ensimmäisessä kirjassaan Kaksi lakeutta, joka perustuu paljolti kirjailijan äidinäidin kertomuksiin, Salme Aejmelaeus kuvaa, kuinka Terijoki oli vielä 1800-luvun puolivälin jälkeen harvaan asuttu, ryteikköinen kalastajakylä. Kahdessa lakeudessa ovat päähenkilöinä Salme Aejmelaeuksen äidin ja isän vanhemmat, joiden elinajasta suurin osa oli kulunut 1800-luvulla. Äidin vanhemmat asuivat Terijoella, isän Kurikassa. Salme Aejmelaeus kertoo kirjan nimen Kaksi lakeutta tarkoittavan Terijoen avautuvaa Suomenlahden pintaa ja Pohjanmaan lakeutta.

Kirjassa Marraskuun vuokot ovat päähenkilöinä kirjailijan vanhemmat. "Vasta aikuisena olen tajunnut, kuinka erikoislaatuinen oli silloisina aikoina kahden eri heimoon kuuluvan, siis karjalaisen äitini ja pohjalaisen isäni, avioliitto", Salme Aejmelaeus toteaa. Isä muutti äidin kotiseudulle Terijoelle, ja he ehtivät elää siellä kaksikymmentä työntäyteistä vuotta. Kirjan nimi Marraskuun vuokot tarkoittaa ilmiötä, jonka kirjailija koki Terijoella pari kertaa. "Joskus syksyn satunnaisena lämpöjaksona vuokot erehtyivät kukkimaan jossakin suojaisassa paikassa. Niin kävi Terijoen viimeisenä syksynä 1939, mutta pakkanen kuihdutti pian urheat kukat."

Kolmannen kirjan Täyttä elämää alussa kuvataan sodan tuomaa juurettomuutta ja pelkoa, kirjailijan perheen vaiheita Terijoelta lähdön jälkeen, asettumista Pohjanmaalle, koti- ikävää, sopeutumista ja yrittämistä eteenpäin. Elämä jatkui. Kirjoittajan vanhemmat ehtivät nähdä lapsenlapsiaan neljänteen polveen saakka.

Salme Aejmelaeus totesi pitävänsä pääteoksinaan näitä kolmea sukutarinaa. "Isän kuoleman jälkeen olin ainoa elossa oleva perheestämme, myös ainoa suvusta, joka oli tavannut isovanhempia ja muita entisiä sukulaisia. Halusin jättää lapsille ja lapsenlapsille tietoja heistä, heidän iloistaan ja suruistaan sekä Karjalan kannaksen erikoislaatuisesta elinympäristöstä, jossa äidinpuoleinen suku oli elänyt."

Tuotanto

Terijoki 1 : paratiisi meren rannalla
Toim. Salme Aejmelaeus. Hämeenlinna 1982. Karisto.

Terijoki, lumottu ranta : kuvauksia Kannakselta ja Terijoelta
Toim. Salme Aejmelaeus. Hämeenlinna 1987. Karisto.

Kaksi lakeutta
Isovanhempieni tarinaa. Hämeenlinna 1989. Karisto.

Marraskuun vuokot
Vanhempieni tarinaa. Hämeenlinna 1991. Karisto. 

Täyttä elämää
Neljän sukupolven tarinaa. Hämeenlinna 1994. Karisto.

Kun lyhdyt syttyvät
Tove Jansson ja muumimaailma. Tampere 1994. Suomen Nuorisokirjallisuuden Instituutin julkaisuja 18.

Moraalin kukkia ja pörröisiä veitikoita
Suomenruotsalaisten satukirjailijoiden elämää ja teoksia. Tampere 1996. Suomen Nuorisokirjallisuuden Instituutti.

Terijoen vuokot
Muistelmat. Hämeenlinna 1998. Karisto.