Joutseno oli nyt rajapitäjä (raja oli suunnilleen siinä, missä nytkin). Tuli sitten Pikku Viha 1741-1743 ja jälleen venäläiset hävittivät Joutsenoa. Turun rauha 1743 siirsi rajan Kymijoelle ja nyt Joutseno kuului suureen Venäjän valtakuntaan. Kirkollinen hallinto pysyi kuitenkin suunnilleen ennallaan.

Rovastintarkastuksessa v. 1745 todettiin kirkon olevan korjauksen tarpeessa. Kaksi vuotta myöhemmin todettiin kirkko korjauskelvottomaksi. Seurakuntalaiset totesivat olevansa liian köyhiä rakentamaan yhtään mitään.

Vihdoinkin toimeen

V. 1755 kutsuttiin vihdoin pitäjänkokous asiaa käsittelemään. Keisarin käskynhaltija von Kallman ja maakomissaari Andersin edustivat esivaltaa, jota oli nyt vastarintaan asettuneen rahvaan kuuleminen. Käskynhaltija aloitti keskustelun huonolla suomen kielellään. Huomattiin, ettei seurakunta tolkunnut yhtään mitään hänen ankarasta puheestaan. Kirkkoherra Anders Giös toistikin sen sisällön.

- Joutsenon Hyvät Miehet! Herra von Kallman sanoo, että tämä Joutsenon kirkko on yksi rötiskö. Pitääkö tämän kaatua seurakunnan niskaan, ennen kuin uskotte, että uutta tarvitaan. Minäkin sanon, että 150 vuotta vanha temppeli on tehtävänsä tehnyt.

Kuudennusmiehet nyökkäilivät ja Matias Nevalainen puhkesi puhumaan.

- Kylhä myö tiijeteä, jot teä meijä kirkko on ko harakapesä. Mut seurakunta on köyhä ja pien. Milläs myö mitä rakennettoa?

Tähän puuttui maakomissaari.

- No, no. Onhan moni pieni seurakunta ollut köyhä ja rakentanut.
- Nii - nii, sanoi Suur-Ruhanaisen isäntä, mie uon kuult, jot joilekkii seurakunnil on kerätty rahhoa kolehil iha kaikis valtakunna kirkois. Jos myökii soatas sellane, ni voisha asiast hoastoa.
- Kyllä valtakunnassa pitäisi huomata, että Joutseno on sodissa kaksi kertaa hävitetty lähes kokonaan, täydensi kappalainen Peter Carstenius.

Käskynhaltijalle selitettiin asiaa. Hän tuntui kiihtyvän puheessaan. Kirkkoherra selitti seurakunnalle, ettei sopinut moittia venäläisiä ystäviä Ison ja Pikku Vihan ajoista. Suomalaiset ja ruotsalaiset olivat provosoineet venäläiset rankaisemaan vastarinnasta.

Kirkkoväärti Juho Laurinpoika jatkoi tuohon.

- Mie sano, jot jos ei myö soaha keisarilt kolehtimeäräyst, ni Jumala avul myö voijaa käyvvä rakentammoa. Jumaloa meijä pitteä rukkoilla avuks täs vaikias asias.

Tähän ei ollut kellään lisättävää.
Keisarin edustajat lupasivat kolehdin ja Joutsenon papit lupasivat jumalanpalveluksissa muistaa koko seurakunnan rukouksilla suurta hanketta.

Rakentamaan

Syänkuilla tammi-helmikuussa kaadettiin hirret. Jousiluvun mukaan piti taloista ajaa hirret rakennuspaikalle. Kirkko rakennettiin heti entisen kirkon taakse, jotta sitä voitiin vielä käyttää. Rakennus pohjasta ja puolpäivästä kohe (pohjois-etelä). Rakentajaksi valittiin hyvämaineinen kirkonrakentaja Eskil Collenius.

Kirkkoväärtin poika seppä Juho Laurinpoika valittiin tekemään tarvittavat sepäntyöt. Itse kirkkoväärti sai tehtäväkseen tiedustella, mistä saisi huokeinta tervaa. Hamppua seinien riveämiseen joutui joka savu (talo) toimittamaan kolme kimppua. Samoin tuli joka savun toimittaa kaksi neljä ja puoli kyynärää pitkää ja vähintään puoli kyynärää leveää palkkia (10 x 0,5 m - en ole kirkon rakentamisesta perillä, mutta kysymyksessä lienevät lattiapalkit). Puuseppä sai vielä toimittaa kaksi pienehköä arkkua kirkon rakennusrahojen säilyttämiseksi.

Kirvesmiesten palkaksi määrättiin yhteisesti 120 taaleria sekä lisäksi puoli tynnyriä kauraa, yksi naula voita, yksi leipä sekä hernekappa joka ruokakunnalta.

Uuteen temppeliin

Kesällä 1757 kirkko katettiin paanuilla. Keväällä 1758 päätettiin kirkon tervausurakka antaa torppari Juho Hemmin ja kahden muun miehen tehtäväksi kuudella ruplalla. Pitäjänkokous päätti samalla vanhan kirkon purkamisesta heti toukotöitten jälkeen. Pyhä Johannes oli uudenkin kirkon suojelija ja rohkenee olettaa, että juhannuksena 1758 kokoonnuttiin ensi kerran uutuuttaan hohtavaan kirkkoon Jumalan sanaa kuulemaan.

Kirkko vihittiin vasta v. 1760 virallisen piispantarkastuksen yhteydessä. Vihkimisen toimitti Haminan konsistorin esimies Fabian Gudsaeus.

Kotiseutuneuvos Pertti Vuori