Syntynyt 19.6.1897 Kivennavalla
Kuollut 22.11.1989 Helsingissä
Ylioppilas Terijoen yhteiskoulusta 1916
Piirustuksen opettajan tutkinto Taideteollisuuden keskuskoulussa
Runoilija
Piirustuksen opettaja mm. Viipurin klassillisessa lyseossa ja Viipurin uudessa yhteiskoulussa 1927-40,
Kirkkopuiston tyttökoulussa Helsingissä 1940-65

Kivennavan suntion ja koulumestarin poika Ilmari Pimiä oli Olavi Paavolaisen lapsuudenystävä ja eli mukana Tulenkantajien hurmioituneet vaiheet. Pimiän kirjallinen ura alkoi yhteiskokoelmista Nuoret runoilijat (1924) ja Hurmioituneet kasvot (1925).

Hänen oma esikoiskokoelmansa Näkinkenkä (1926) on niin ikään varsin tulenkantajamainen musikaalisine tunnelmarunoineen. Toisessa kokoelmassaan Taivaan polku (1929) runoilija kokeili vapaampiakin muotoja. Viimeinen porras (1936) oli uskonnollisaiheinen kokoelma. Kesällä 1937 Ilmari Pimiä teki moottoripyörämatkan Keski-Eurooppaan. Matkalla hahmottuneen kokoelman käsikirjoitus tuhoutui tulipalossa talvisodan alussa Viipurissa. Pimiän neljäs ja viimeinen runokokoelma Unen maa (1942) on omistettu menetetylle kotiseudulle.

Sodan jälkeen Ilmari Pimiä tuli tunnetuksi leimallisesti karjalaisrunoilijana, joka tulkitsi kotinsa menettäneiden evakkojen tuntoja. Muistelmateos Jäivät seudut rakkahimmat (1980) sisältää muistoja Karjalasta. Pimiä kertoo lapsuudestaan Kivennavalla, retkistä Inkeriin, käynneistään Pietarissa ja ystävyydestään Olavi Paavolaisen kanssa.

Tuotanto

Näkinkenkä
Runoja. Porvoo 1926. WSOY.

Taivaan polku
Runoja. Porvoo 1929. WSOY.

Viimeinen porras
Runoja. Jyväskylä 1936. Gummerus.

Unen maa
Runoja Karjalalle. Porvoo 1942. WSOY.

Valitut runot
Jyväskylä 1948. Gummerus.

Jäivät seudut rakkahimmat
Elämää - runoja - muisteluita. Helsinki. 1980. WSOY.

Rakas entinen Karjala
Karjalan liiton muistojulkaisu. 2. Toim. Olavi Paavolainen. Avustajana Ilmari Pimiä. Runotekstit Ilmari Pimiä. Porvoo 1942. WSOY.