Viljo Johannes Kojo
Juho Poutanen
Syntynyt 13.12.1891 Kaukolassa
Kuollut 21.4.1966 Helsingissä
Keskikoulu
Taideteollinen keskuskoulu 1911-12
Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulu 1912-14
Kirjailija ja kuvataiteilija
1925-40 Karjala-lehden toimittaja Viipurissa
Valtion kirjallisuuspalkinto 1915-18, 1919, 1930, 1932, 1937, 1948, 1956
Aleksis Kiven palkinto 1949

Viljo Kojon on todettu olleen kertomataiteessaan erityisesti novellistina suuri pelkistäjä, jolle olennainen paljastui terävänä kuin ikkunaristikko valoa vasten. Hänen nuoruudenlyriikkaansa on mm. Juhani Siljo verrannut nopein siveltimenvedoin maalattuun akvarelliin. "Tämä kuva -- joutui sittemmin liiankin yleiseen käyttöön ja koki kliseen kohtalon: kului liikaa ja epämääräisenä peitti näkyvistä merkitsevämpää ainesta", toteaa Vilho Suomi Kalevalaseuran vuosikirjassa 42 (1962). Vilho Suomi korostaa myös Kojon miehekkään suoraa ja humoristista kerrontatapaa.

Kuvataiteilijana Viljo Kojo kuului Joel Lehtosen ja Tyko Sallisen tavoin ns. Marraskuun ryhmään ja omaksui sen ekspressionistiset tavoitteet. Vaikutteet näkyvät myös kirjallisessa tuotannossa, mm. "Decamerone-novelleissa" (Aurinko, kuu ja valkoinen hevonen, 1919). Kojo kokeili myös ranskalaistyyppistä psykologista romaania ja kirjoitti taiteilijaystävistään osaksi todenmukaisia boheemiromaaneja (Suruttomain seurakunta, 1921, ja Kiusauksesta kirkkauteen, 1922). Esikoisteos Aamutuuli sisältää villin elämäniloisia tunnelmia ja impressionistisia luonnonrunoja, joissa Kojo on Joel Lehtosen ja Huugo Jalkasen lailla varhaisia vapaan mitan kokeilijoita. Proosasta tunnetaan parhaiten Kannaksen ja Vuoksen varren ihmisten kuvaukset. Kojo ei Vilho Suomen mukaan paikallistanut aiheitaan yhtä tehokkaasti kuin esimerkiksi viitisentoista vuotta myöhemmin kirjallisen työnsä aloittanut Unto Seppänen. Kaukola, Kojon synnyinseutu, sijaitsee myös loitommalla Viipurin-Pietarin valtatiestä, joka oli Seppäsen kannakselaisuuden elinhermo ja elämäntyylin säätelijä.

"Mutta siitä ei ole epäilystäkään, että Kojon proosataiteen aiheet liittyvät syvin juurin synnyinseudun multiin ja että myös niiden muodollis-tyylinen elämyspohja on kiinteästi karjalais- kannakselainen. Hänen kaupunkinsa on lähinnä pieni, hiljainen Käkisalmi; maailmankaupunki Pietari on hälyineen ’sadan virstan päässä’ eikä suurin tunnu Kojon kannakselaisuudessa", Vilho Suomi kirjoittaa.

Selkeimmin karjalaisia ovat romaanit Kymmenen savun kylä (1943), jossa kirjailija kuvaa, miten "vääryyden rajan toiselle puolelle" jääneen Ukonsaaren kylän pojat valtaavat jatkosodassa oman kotikylänsä ja siten valmistavat evakoille kaivatun paluun mahdollisuuden, ja Mikko Mustapää (1956), jossa kuvataan Mikko Mustapään, hänen perheensä ja sukunsa lähtöä Laatokan rantamaille rakennetusta jykevästä hirsitalosta, paluuta ja talon uudelleenrakentamista sekä toista ja lopullista evakkotaivalta.

Kannaksen romaaneja leimaa pyrkimys tiiviyteen, samoin kymmenkuntaa novellikokoelmaa, jotka lasketaan suomalaisten klassisen novellin parhaimistoon.

Näkemyksensä taiteesta Viljo Kojo kirjoitti muistelmateokseensa Taiteen tie on pitkä (1960): "Taiteen kutsumus on arkisuuden muuttaminen juhlaksi, pienen loihtiminen suureksi, hiljaisuuden herättäminen värien, sanojen, äänien säveliksi."

Tuotanto

Aamutuuli
Runoja. Helsinki 1914. Otava.

Kylä ja kaupunki
Laatukuvia. Helsinki 1916. Otava.

Velka
Romaani. Helsinki 1916. Otava.

Autio talo
Romaani. Helsinki 1917. Otava.

Päivännousu
Helsinki 1917. Otava.

Raudun rintamalla
Kuvaus Suomen vapaussodasta. Kirj. Juho Poutanen. Helsinki 1918. Minerva.

Aurinko, kuu ja valkea hevonen
Ananiaksen kyläkahvilassa kuultuja tarinoita. Helsinki 1919. Otava.

Kaunis valhe
Agronomi Eerik Suojärven muistiinpanot. Helsinki 1920. Otava.

Sininen pilvi
Runoja. Helsinki 1920. Otava.

Suruttomain seurakunta
Hämeenlinna 1921. Karisto. Romaani.

Kiusauksesta kirkkauteen
Toinen kirja suruttomista. Hämeenlinna 1922. Karisto. Romaani.

Naisen rakkaus
Hämeenlinna 1923. Karisto. Novelleja.

Tarkoitus pyhittää keinot
Romaani. Helsinki 1923. Otava.

Piimärannan posti
Piirteitä maaseudun sivistysriennoista vuosisadan alussa. Kok. Hämeenlinna 1924. Karisto. Kertomus.

Varoitus
Romaani. Helsinki 1924. Otava.

Voittamaton
Kertomus suomalaisesta sisusta olympialaisissa kisoissa. Kirj. Juho Poutanen. Tampere 1924. Minerva.

Yllätys
Hämeenlinna 1925. Karisto. Novelleja.

Hilpeitä hetkiä
16 leikillistä lausuntarunoa. Hämeenlinna 1926. Karisto.

Liian onnellinen
Yhdeksäntoista kuvausta. Hämeenlinna 1926. Karisto. Novelleja.

Mainio kertomus suutarimestari Simeon Lestin syntymästä ja sankarillisesta elämästä hänen omakätisen runomuotoisensa memoaarinsa mukaan
Helsinki 1926. Otava.

"Tänään ei kukaan auta ketään"
Romaani. Hämeenlinna 1927. Romaani.

Postitalon Anna-Mari ja Särkän poika
Novelleja. Hämeenlinna 1928. Karisto.

Albin Kaasisen puinen kääpiökansa
Helsinki 1929. Otava.

Valittuja novelleja viidestä kokoelmasta
Hämeenlinna 1929. Karisto.

Ja taas oli Helluntai
Jyväskylä 1930. Gummerus. Kertomus.

Neljäs käsky
Kirja äidistä ja pojasta. Helsinki 1930. Otava. Romaani.

Tilinteon hetki
Romaani. Hämeenlinna 1930. Karisto.

Ihminen päättää
Talonpoikaisromaani. Helsinki 1931. Otava.

Aika rientää
Talonpoikaisromaani. Helsinki 1932. Otava.

Viimeinen auringonnousu ynnä muita novelleja
1934. WSOY.

Rakkauskirje ja muita novelleja
Hämeenlinna 1936. Karisto.

Talo kalliolla
Hämeenlinna 1937. Karisto.

Kymmenen savun kylä
Pieni välikohtaus suuressa sodassa. Jyväskylä 1943. Gummerus.

Virta välkkyy
Talonpoikaisromaani. Tekijän yhdistämä ja lyhentämä pain. teoksesta Ihminen päättää..., Aika rientää. Helsinki 1944. Otava.

Tuulta ja tyyntä
Valittuja novelleja. Helsinki 1947. Otava.

Sinisen kammarin uni
Romaani. Helsinki 1948. Otava.

Suviautuus
Valikoima runoja. Helsinki 1948. Otava.

Runoniekka ja Eos
Helsinki 1949. Otava. Runoja.

Vaivaisen leipä
Novelleja. Helsinki 1950. Otava.

Elomulta ja asfaltti
Romaani. Helsinki 1953. Otava.

Valitut teokset
Johdannon kirj. Eino Kauppinen. Helsinki 1954. Otava.

Mikko Mustapää
Romaani. Keuruu 1956. Otava.

Nurmi-Tuomas
Seitsemän kertomusta. Mustareunainen kirje. Lapsia ja vanhempia. Nurmi- Tuomas ja Tui-Tui. Joko-tahi. Sävellys kahdelle kornetille. Kuolu-unet. Aika on tiukalla. Helsinki 1958. Otava.

Taiteen tie on pitkä
Viljo Kojo kertoo ja muistelee. Keuruu 1960.

Valikoima novelleja
Kouluja varten toim. Eino Cederberg. Keuruu 1960. Otava.

Näin puhui Sarahuhta
Erään tapaturmaisesti kuolleen miehen jättämistä papereista kirjaksi seulonut--. Keuruu 1961. Otava.

Viljo Kojon kauneimmat runot
Tekijän toimittama valikoima. Keuruu 1962. Otava.

Ronko
Helsinki 1966. Otava. Runoja.

Rakas kaupunki
Kirj. Kersti Bergroth, Lempi Jääskeläinen ja Viljo Kojo. Helsinki 1951. Otava.