Viipurin Taiteenystävät ry perustettiin Viipurissa vuonna 1890 edistämään kuvataiteita. Jo seuraavan vuoden aikana yhdistys käynnisti Viipurin piirustuskoulun toiminnan. Ensimmäiseksi opettajaksi valittiin taidemaalari Arvid Liljelund, joka oli aikaisemmin toiminut opettajana Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa Helsingissä vuosina 1869-1876. Viipurin Taiteenystävien piirustuskoulun alkukauden oppilaita olivat mm. Uno Ullberg ja Hugo Simberg. Myöhemmin Simberg toimi myös opettajana piirustuskoulussa yhden lukuvuoden ajan. Koulun pitkäaikaisin johtaja ja opettaja oli vuosina 1900-1940 Rurik Lindquist, jonka aikana Viipuri nousi kolmanneksi taideopintokaupungiksi Suomessa Helsingin ja Turun lisäksi.

Yhdistys järjesti Viipurissa kuvataidenäyttelyitä, joista mm. Viipurin kaupunki ja itse yhdistys hankkivat taidetta kokoelmiinsa. Ensimmäiset kaupungin ostot tulevaa taidemuseon kokoelmaa ajatellen olivat Albert Edelfeltin Larin Paraske ja Berndt Lindholmin Ilta metsässä. Vuonna 1900 perustettiin yhdistyksen oma rahasto taidekokoelman kartuttamista varten. VTY:n oma kokoelma alkoi karttua jo vuonna 1895, kun yhdistys sai lahjoituksena mm. Gunnar Berndtsonin teoksen Veneessä lammella.

Ajatus ja toive taidemuseosta oli jatkuvasti esillä Viipurin Taiteenystävien piirissä. Yhdistyksen ehdotuksen pohjalta Viipurin kaupunginvaltuusto teki vuonna 1928 päätöksen taidemuseon ja piirustuskoulun yhteisestä uudisrakennuksesta. Rakennuksen suunnitteli silloinen VTY:n sihteeri Uno Ullberg (1879-1944). Kauan odotettu Viipurin taidemuseo ja taidekoulu avattiin lokakuussa 1930 Pantsarlahden bastionilla. Museoon siirrettiin raatihuoneelta Viipurin kaupungin taidekokoelma, Wilhelm Grommén lahjoituskokoelma ja Viipurin Taiteenystävien kokoelma. VTY:n taidekoulu sai käyttöönsä toisen siiven klassistisesta rakennuksesta. Molemmat laitokset saivat toimia vain vajaat kymmenen vuotta uusissa tiloissa, sillä Viipurin taidemuseon ja taidekoulun toiminta loppui sodan vuoksi syksyllä 1939. Kokoelmien teokset evakoitiin jo loppusyksystä 1939 sodan alta turvaan. Evakuoinnista vastasi taiteilija ja museointendentti Rurik Lindquist.

Sotavuosien ajan yhdistyksen teokset olivat muiden Viipurin taidemuseosta evakuoitujen teosten ohella varastoituna Rautalammilla Peuran museossa. 1950-luvun alussa perustetut Lahden ja Hämeenlinnan taidemuseot saivat kumpikin talletuksia Viipurin taidemuseossa olleista kokoelmista. Viipurin kaupungin taidekokoelmia on molemmissa kaupungeissa. Historiallisen museon kokoelmat sijoitettiin Lahteen. Viipurin Taiteenystävien teokset sijoitettiin Hämeenlinnaan.

1980-luvun puolivälissä yhdistys halusi siirtää osan Hämeenlinnassa olevista teoksistaan Etelä-Karjalan taidemuseoon (nyk. Lappeenrannan taidemuseo) Lappeenrantaan. Yhdistyksen ja Hämeenlinnan kaupungin näkemykset talletuksen pysyvyydestä erosivat toisistaan ja asiaa käsiteltiin vuosia eri oikeusasteissa. Korkeimman oikeuden päätöksen mukaan yhdistyksellä on hallintaoikeus omistamiinsa teoksiin. Näin ollen yhdistys siirsi 24 kokoelmateosta Lappeenrantaan vuonna 1990. Hämeenlinnan taidemuseossa on talletettuna 47 teosta. Sodan jälkeen kerättyjä taideteoksia talletettiin Lappeenrantaan jo 1980-luvun alussa. Viipurin Taiteenystävät ry on edelleen aktiivinen yhdistys ja hankkii taidetta talletuskokoelmaan.

Viipurin Taiteenystävien kokoelma on taidehistoriallisesti merkittävä. Siinä on edustettuna kotimaisia kuvataiteen mestareita. Tunnettuja Lappeenrannassa olevia teoksia ovat mm. Tyko Sallisen St.Malo vuodelta 1914, Victor Westerholmin Kymijoki vuodelta 1902 ja Pekka Halosen Koski ja Maisema Laatokalta 1900-luvun alusta. Lappeenrannan taidemuseossa on kaikkiaan 102 maalausta ja grafiikkaa. Painopiste on vanhemmassa suomalaisessa maalaustaiteessa.