Joutsenon perustamiseen vaikutti kreivi Pietari Brahen halu jakaa suuria seurakuntia pienempiin osiin, jolloin pappien ja virkamiesten sekä kansan oli helpompi olla keskenään yhteydessä. Kruunun valvova silmä näki nyt kansan paremmin ja papitkin voivat tutustua laumaansa. Armon vuonna 1639 oltiin niin pitkällä, että Jääsken kihlakunnan puoleiset kylät muodostivat Joutsenon pitäjän. Seuraavalla vuosikymmenellä liitettiin Lappeen kihlakunnan puoleiset kylät.

Joutsenon itsenäistymisen puuhamiehinä pidetään Taipalsaaren kappalaista Johannes Laurentii Herkepeusta ja valtiopäivämies Risto Tujulaista Tujulan kylästä.

Tietoja joutsenolaisten elämästä perustamisen aikoihin ei ole, mutta vuosisadan jälkimmäiseltä puoliskolta saamme jo tietoja. Kovin mairittelevaa kuvaa niistä ei kuitenkaan saa. Uuden pitäjän Kirkonmäestä oli tullut paikka, jossa joutilasta väkeä asui pienissä hökkeleissä. Olut tuntui olevan näille henkilöille tärkein asia maailmassa. Nämä ihmiset möivät herkkujuomaa kirkkoväelle ja monet olivat käyneet himoansa sammuttamassa jo ennen kirkkoon astumistaan. Kirkonmenot kärsivät tästä ja juuri sunnuntaisin oli meno hillitöntä. Muina aikoina tehtiin vahinkoa metsille, pelloille ja aidoille.

Vuoden 1672 kesäkäräjillä valitti koko käräjärahvas tästä menosta. Tämä irtain väki oli asettunut luvatta Joutsenoon ja turmeli koko pitäjän väen. Se ei myöskään maksanut veroja. Oikeus katsoi valituksen oikeutetuksi ja määräsi kaikki hökkelit kolmen viikon kuluessa hävitettäväksi lukuun ottamatta Kirkonmäellä asuvien kappalaisen Eerikin lesken ja lukkarin mökkejä. Heitäkin varoitettiin ankarasti myymästä viinaa tai olutta itse tai toisen puolesta ennen ja jälkeen jumalanpalveluksen enempää kuin "mitä jokaisen välttämätön tarve ja jano vaatii". Rikkomuksista määrättiin 40 markan sakko.

Määräyksen täytäntöönpanoa määrättiin valvomaan vääpeli Elias von Nandelstadt, Karsturannan säterin omistaja (Muukonsaaressa) sekä lautamiehet Matti Solja ja Klemetti Myllärinen. Nämä kolme eivät saaneet hökkeleitä hävitetyiksi laillisin keinoin sinä kesänä. Seuraavan vuoden kesäkäräjillä ilmeni, että von Nandelstadt, kirkkoherra Gregorius Johannis sekä nimismies Gabriel Storck olivat eräänä päivänä tulleet ratsain pappilasta ja heidän läsnä ollessaan olivat hökkelit syttyneet (?) tuleen ja palaneet poroksi. Selvää on, että ne sytytettiin, vaikka oikeus on jättänyt asian huomiotta.

Pariksi vuodeksi asia parani, mutta pian oltiin taas samanlaisten ongelmien parissa. Kapteeniksi ylennyt von Nandelstadt sai vuonna 1678 luvan perustaa krouvin ja majatalon. Viinan ja oluen luvaton myynti siirtyi vähän kauemmaksi. Krouvari vahti tosin tiukasti kilpailijoita ja näin seutu hiukan siistiytyi. Kirkonmäen nimi muuttui Kappakkamäeksi.

Kotiseutuneuvos Pertti Vuori