Samoihin aikoihin kuin uutta kirkkoa rakennettiin, oli seurakunnalla edessä tärkeä lukkarinvaali v. 1757. Kirkkoherra oli asettanut ehdokkaiksi Lappeen suutarin Gottlieb Lehmanin, kirkonvartija Hans Klöfin sekä torppari Aatami Pietarinpojan. Silloiset seurakunnan perusteet viimemainitun valitsemiseksi olivat: 

1. hän oli taitava, reipas ja raitis mies
2. oli hyvä ja kantava ääni
3. hän oli jo kaksi vuotta hoitanut tehtävää edeltäjänsä vaikean sairauden aikana
4. hän oli pitäjän omia lapsia
5. hän oli papillista sukua, hän kun oli pitäjän entisen kirkkoherran Jöran Swahnin (=Georgius Joutzeniuksen tyttärentyttären poika)
6. hän oli nuori mies (=naimaton) ja kykeni sen vuoksi hyvin omistautumaan laululleen.
7. Mutta vuoden 1802 lukkarinvaali olkoon varoittavana esimerkkinä seurakunnan johdolle.

Konsistorin määräämä lukkari

Vuonna 1802 oli lukkarinvaali, johon kirkkoneuvosto asetti ehdolle Rautjärven lukkari Tuuhan (alunperin joutsenolainen) ja vehkalahtelaisen Merseliuksen. Ennenkuin vaalia ehdittiin toimittaa, ilmestyi Joutsenon Ylä-Pappilaan muuan Tuomas Kokkonen kourassaan Haminan konsistorin valtakirja, jolla hänet oli määrätty Joutsenoon lukkariksi. Hämmästynyt kirkkoherra David Platan selitti tilanteen pitäjänkokouksessa ja kehotti rahvasta noudattamaan korkean esivallan päätöstä. Ei ole tietoa, millä juonilla seurakuntalaisten vapaa vaalioikeus oli sivuutettu.

Joutsenolaiset eivät tyytyneet vääryyteen. Kaikesta päättäen Kokkonen oli vapusta 1803 toiminut lukkarina. Jo saman vuoden lokakuussa sai pitäjänkokous tutkittavakseen pitäjän valtuutetun Samuel Saar-Arposen ym. valituksen lukkarin erittäin huonosta kirkkolaulusta.

Kirkkoherra Platan aloitti asian käsittelyn

- Täällä on kuuennusmies Saar-Arponen ja muut hyvät miehet halunneet valittaa lukkarimme laulusta ja muustakin.
- Korkeest kunnioitettu kirkkoherra ja kokkous. Ko kirkos virs veisatoa, ristitty ihmine siin heltyy henkellisest ja kuunteluo soarnat ja muut. Mut mie ja neä muut miehet valitettoa siint, jot teä meijä lukkar ko lauloa, ni siin kyl hartaus hävijeä.
- Niin, kyllähän minä olen samaa mieltä. Mitä muut miehet tähän sanovat?
- Miust tuntuu, et joussenolaiset yksmielisest ja ilma vastaasanomist myönteät teän asian, jatkoi tähän mantereen puolelta oleva Petter Niem-Arponen. Jos teä serkku Samul nyt sanos kaik, mist myö tahotoa valittoa.
- No, miehä kerron. Ensittäi meijä mielest Kokkose laulu on iha kehnuo. Se erkanuo vahvistetust ja hyväksytyst sävelest vähä vällii. Usiast siin ei minkeälaist säveltä. Täst seuroa, jot virrelaulu herättämä hartaus on tipotiesseä. Nuoret alkoat tirskumoa ja jotkuu alkoat kurilloa lauloa samal ammuvainoa nuotil. Hulinaksha se jumalapalvelus männyö.
- Näkhä sen teänkii päivä jumalapalvelukses, huusi väliin Juho Rantapunta, ja sitä varte myö tahottii ottoa asia esil iha järkeneä.
- Mitäs lukkarilla itsellään on tähän sanomista?

Kokkonen kohennaikse puolustautumaan.

- Saattaaha se ollah, et min en ain oo jaksant pysyä nuotis. Mut kun min oon asunuh Lappeel, ni min en o voinuh harjotellah. Nyt kun min asun Joutsenos,ni min alan harjotellah.

Tähän kirkkoherra lisäsi, että hän on monesti kehoittanut Kokkosta parantamaan lauluaan.
He ovat tehneet sen myös yhdessä kappalaisen Johan Lundanin kanssa. Elokuussa oli konsistorintarkastuksessa kehoitettu antamaan Kokkoselle viimeinen varoitus. Kirkkoherra ei myöskään ymmärtänyt, miksei Lappeella voi harjoitella yhtä hyvin kuin Joutsenossa. Yksinkertaisesti Kokkoselta puuttuu laulamisen taito.

- On minul taitoo, mut kun min en muista sanoi.

Neljä läsnäollutta seurakuntalaista olisi vielä kerran halunnut armahtaa lukkaria, mutta muut olivat erottamisen kannalla.

- Antakoaha kirkkoherra sille virskirja ja käskekeä lukkii jokkuu virs, huusi Kahin isäntä takarivistä.

Kirkkoherra teki työtä käskettyä. Kokkonen yritti lukea, mutta siitä ei tullut hullua hurskaampaa. Samuel Saar-Arponen nousi äkäisenä pystyyn.

- Täst myö nyt nähheä. Lukkari pitäs osata lauloa mei kans jumalapalvelukses ja opettoa meitä laulamoa virsilöi. Lukkari pitäs opettoa meijä lapsii lukemoa. Pitäshä lukkari osata opettoa kirjottammoakii. Teä ei ossoa mitteä. Eihä tälläsel lukkaril uo mitteä virkoa!!

Eropäätös

Pitäjänkokous päätti erottaa Kokkosen kykenemättömänä lukkarin toimeen. Joutsenolaiset eivät odottaneet konsistorin hyväksymistä, vaan valitsivat seuraavassa tammikuussa ilman vaalia lukkarikseen nuorukaisen Johan Winterin.

Haminan konsistorissa oli Kokkosella ilmeisesti mahtavia suosijoita. Se ei hyväksynyt erottamista. Kokkonen oli jo kuitenkin käsittänyt, ettei hänellä olisi tulevaisuutta Joutsenon lukkarina. Hän tuli toukokuussa pitäjänkokoukseen ja ilmoitti eroavansa, jos seurakunta maksaa hänelle puolen vuoden palkkion ylimääräisenä. Tähän selkeään kiristysyritykseen hän sai jyrkän kiellon. Samuel Saar-Arponen vastasi kaikkien puolesta.

- Ei myö makseta siul, ko lailline palkka, vaik sekkii tulluo tekemättömäst työst. Enempeä ei tipu, nii mielisseä ko myö oltaskii siint, jot sie isse haet erroo.

Tähän kansa yhtyi yksimielisesti eikä Kokkonen nähnyt muuta mahdollisuutta kuin pyytää vapaaehtoisesti eroa toimestaan. Vahingosta viisastuneena ei kirkkoherra erottanut häntä ennen konsistorin vahvistusta. Heinäkuun kokouksessa ero vahvistettiin.

Kokkosen tapaus on merkillinen, mutta asiakirjojen puuttumisen takia arvoituksellinen. Mikä sai miehen pyrkimään virkaan, johon hänellä ei ollut musikaalisia eikä opillisiakaan edellytyksiä? Sävelkorvaa hänellä ei ilmeisesti ollut ensinkään ja sehän on sentään viran ensimmäinen ehto. Myöskin häneltä puuttui jo siihen aikaan lukkareilta yleisesti vaadittu kirjoitustaito. Lukemisen kanssakin lienee ollut niin ja näin, koska hän ei kyennyt opettamaan lapsia. Miksi konsistori suosi tällaista henkilöä ja käveli seurakunnan vapaan vaalioikeuden yli? Joku on jutun yhteydessä vihjannut jonkun korkean herran lehtolapsesta.

Kotiseutuneuvos Pertti Vuori