Tapahtui 1899 Joutsenossa.

Sanoipa varis lammikon sammakolle.

- Nousehan kuomaseni haastelemaan kanssani mukavia!
- En uskalla. Sinä raappaat.
- En raappaa. Sen vannon kautta kiven ja kannon.

Sammakko uskoi ja pomppasi maalle ja heti varis raappasi. Variksen kurkussa sammakko vielä huuteli.

- Missä vala? Missä vala?
- Vala vatsassa, vastasi varis.

Näin kävi Suomen suuriruhtinaskunnalle 15.2.1899. Sen päämies Nikolai II teki variksen valan allekirjoittamalla Suomen venäläistämiseen johtavan ns. helmikuun manifestin.

"Erottamattomasti yhdistettynä keisarikuntaan ja ollen koko Venäjän valtakunnan suojan ja turvan alaisena Suomenmaa ei tarvitse Venäjän armeijasta erillään olevaa sotaväkeä..."

Manifestin ydin on tuossa virkkeessä. Hallitsijanvalansa vastaisesti allekirjoitti Nikolai II tuon ajatuksen, joka johti Suomen erikoisaseman supistumiseen ja yhä lujempaan Venäjään liittymiseen.

Suuri adressi

Heti ruvettiin keräämään kansan pettymystä osoittavaa allekirjoitusadressia hallitsijalle. Ylioppilaat hiihtivät taloihin ja tölleihin kaikkialla. Pyydettiin hallitsijaa peruuttamaan manifesti. Joutsenolaisia ylioppilaita ei siihen aikaan ollut montaakaan. Olisikohan viittäkään. Täällä järjesti vasta reilun vuoden vanha nuorisoseura Tenho nimien keräyksen. Hiihtäjien nimistä ei ole tietoa, mutta veikkaan, että Antti Melto, Oskari Siippainen ja Juhani Kattelus ovat olleet puuhassa. Kattelus lähinnä jäjestelijänä. Otaksun, että suuremmissa kylissä on ollut omat asiamiehensä. Joka pitäjään olivat osakunnat valinneet ylioppilaan, joka organisoi nimienkeräyksen. Kolmen viikon aikana kerättiin yli puoli miljoonaa nimeä. Sidottuina kirjoiksi muodostui adressista lähes miehen korkuinen pino.

Kattelus oli Tenhon puheenjohtaja ja äskettäin 100 vuotta täyttäneen Joutsenon Maamies-seuran puuhamies, runoilija ja kulttuurin kehittäjä. Helmikuun manifestin hiihdon aikoihin hän kirjoitti kansan ahdistusta kuvaavan runon.

Sydäntalvella 1899

Elotonna luonto makaa, Outo aave sydämmessä
Paksun lumivaipan alla, Miehet kysyy toisiltansa:
Piilotellen päivä kiertää Koittaneeko koskaan päivä,
Idän usvataivahalla. Suoko taivas lohtuansa?

Tuskin ehtii aamu tulla, Luonnon kyllä kevään henki
Kun jo ilta hämärtääpi, Herättääpi hangen alta.
Haihtuu yksi pilvenlohko - Vielä valvoo Luojan silmä
Toinen sijaan myllertääpi. Luoden säihkyn taivahalta.

Väliin tuima pohjan puuska, Kuinka käynee kansan toivon,
Häiritseepi horrosunta, Joka huokaa huojennusta?
Toisinaan taas idän irnu Sulavatko sydänhuurut -
Päällen syytää lunta - lunta. Sepä vartoo vastausta.

Kinoksissa kansa kahlaa
Huolten taakka hartioilla;
Vaivoin eistyy miesten matka
Näillä pohjan perukoilla.

Joutseno 20/2 1899

Kattelus keisarin puheille

Maaliskuun viidentenä pidettiin joka kunnassa kuntakokous, joka valitsi kunnan edustajan lähetystöön viemään keisarille suurta adressia. Joutsenon kuntakokous valitsi lähtöön Juhani Katteluksen. Häneltä on ollut kuvaus tästä matkasta, mutta se on kadonnut.

Keisari ei ottanut tätä 500 hengen lähetystöä vastaan, vaan lähetti lakeijoidensa kera joukolle viestin, ettei hän ole heille vihainen.

Länsi-Euroopan kulttuurihenkilöt seurasivat tapahtumia herpaantumatta. Suomalaisten aloitteesta kerättiin Pro Finlandia -adressi, jonka allekirjoitti yli tuhat sen ajan kuuluisuutta. Ei myöskään tätä lähetystöä otettu vastaan.

Päällen syytää lunta - lunta

Juhani Kattelus kertoo lumen tulosta. Viipurin läänin maamiesseura kertoo kalenterissaan, että lunta tuli talven ja kevään 1899 aikana enemmän kuin miesmuistiin. Joutsenon Korvenkylästä kerrotaan, että mökit peittyivät niin nietosten alle, että rakennukset näyttivät valtavilta lumimättäiltä, joiden keskeltä savukiehkurat nousivat. Ovien ja ikkunoitten eteen kaivettiin tunneleita kulkemista ja valoa varten. Pietarista tulevan suuren lähetystön junakin juuttui 18.3.1899 raivonneessa lumimyrskyssä kinoksiin ennen Viipuria.

Tulviva Saimaa

Kevään sulamisvedet nostattivat jokiin ja järviin tulvan, jonka merkit näkyvät vieläkin Saimaan rantakallioissa. Vesi oli loppukesälle saakka niin ylhäällä, että sen pinnan tasalle syntyi jyrkkiin kallioihin yli metrin ylemmäksi normaalikorkeudesta viiva, jonka yli Saimaan vesi ei sen jälkeen ole noussut. Tätä viivaa kutsutaan tänäkin päivänä Valarikon viivaksi.

Joutsenossa on muisteloita siitä, että kevätkesällä voitiin soudella nykyisen Keskuskoulun alla oleville pelloille saakka. Vesi oli heti Saimaan sulamisen jälkeen lähes kaksi metriä nykyistä ylempänä.

Tämä Valarikon viiva muistutti sortovuosina kansaa petoksesta ja monet laskevat vuonna 1899 kylvetyn maamme itsenäisyystaistelun siemenen.

Kotiseutuneuvos Pertti Vuori