1 Lainsäädännön ja kansainvälisten sopimusten vaatimukset

Perustuslain (731/1999) 6 §:n mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää syytä asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Perustuslain säännöksen taustalla ja rinnalla yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon toteutumista tukevat myös erilaiset kansainväliset sopimukset.

Esimerkkeinä voidaan mainita nk. Istanbulin sopimus, eurooppalainen tasa-arvon peruskirja sekä edellä jo siteerattu YK:n ihmisoikeusjulistus. Lisäksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa (Lissabonin sopimus) keskeisiksi eurooppalaisiksi arvoiksi todetaan muun muassa tasa-arvo ja vähemmistöihin kuuluvien ihmisten oikeuksien kunnioittaminen. Euroopan neuvoston laatiman Istanbulin sopimuksen tarkoituksena on ennaltaehkäistä ja poistaa perheessä tapahtuvaa ja erityisesti naisiin kohdistuvaa väkivaltaa.

Eurooppalaisessa tasa-arvon peruskirjassa taas käsitellään sukupuolten tasa-arvon edistämistä ja moniperusteisen syrjinnän ehkäisyä monesta näkökulmasta. Peruskirjassa julkilausutaan neljä periaatetta, joita myös Lappeenrannan kaupungin on syytä pitää toimintansa perustana. Peruskirjan mukaan

1. naisten ja miesten tasa-arvo on perusoikeus,
2. naisten ja miesten tasa-arvon varmistaminen edellyttää moninkertaisen syrjinnän ja heikomman aseman käsittelemistä,
3. naisten ja miesten  tasapuolinen  osallistuminen  päätöksentekoon on demokraattisen yhteiskunnan perusedellytys, ja
4. sukupuoleen perustuvien stereotypioiden poistaminen on olennaista naisten ja miesten tasa-arvon saavuttamisessa.

Perustuslain yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa koskevaa perusoikeussäännöstä tarkennetaan kansallisessa lainsäädännössä muun ohella yhdenvertaisuuslailla ja tasa-arvolailla. Säännöstä täydentävät myös perustuslain säännökset uskonnon ja omantunnon vapaudesta (11 §) sekä oikeudesta omaan kieleen ja kulttuuriin (17 §). Lisäksi kyseeseen tulevat esimerkiksi rikoslain (39/1889) 11 ja 47 luvun rangaistussäännökset sekä kuluttajansuojalain (38/1978), työturvallisuuslain (738/2002) ja kuntalain (410/2015) säännökset.

Kaupungin yhdenvertaisuussuunnittelun kannalta keskeinen säännös on yhdenvertaisuuslain 5.1 §, jonka mukaan ”Viranomaisen on arvioitava yhdenvertaisuuden toteutumista toiminnassaan ja ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin yhdenvertaisuuden toteutumisen edistämiseksi. Edistämistoimenpiteiden on oltava viranomaisen toimintaympäristö, voimavarat ja muut olosuhteet huomioon ottaen tehokkaita, tarkoituksenmukaisia ja oikeasuhtaisia.”

Vastaavasti tasa-arvosuunnittelun perustana on tasa-arvolain 4 §, jonka 1 momentin mukaan ”Viranomaisten tulee kaikessa toiminnassaan edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti sekä luoda ja vakiinnuttaa sellaiset hallinto- ja toimintatavat, joilla varmistetaan naisten ja miesten tasa-arvon edistäminen asioiden valmistelussa ja päätöksenteossa.”

Lainsäädännön vaatimukset voidaan täyttää suunnitelmalla, joka sisältää ainakin seuraavat keskeiset osa-alueet:

1. Arvio siitä, miten tasa-arvo ja yhdenvertaisuus toteutuvat viranomaisen

Arvion tekemiseksi tulee käyttää erilaisia arviointimenetelmiä ja tausta-aineistoja. Kaupungin on arvioitava tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumista

1. asioiden valmistelussa, päätöksenteossa, hallintotoiminnassa ja -tavoissa,
2. johtamisessa, tulosohjauksessa ja tulossopimuksissa,
3. taloussuunnittelussa sekä strategisessa suunnittelussa ja tiedottamisessa.

2. Tavoitteet, jotka suunnittelun avulla halutaan

Hyvä tavoite voi olla esimerkiksi palvelun kehittäminen sellaiseksi, että se vastaa kaikenlaisten asiakasryhmien todellisiin tarpeisiin. Samoin suunnitelmaan on hyvä sisällyttää kaupungin osallisuus-, esteettömyys- ja saavutettavuustavoitteet.

3. Asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi käytettävät

Keinot on kirjattava suunnitelmaan mahdollisimman konkreettisina toimenpiteinä. Kyseeseen voivat näin ollen tulla esimerkiksi koulutukset, kartoitukset, erityispalvelujen kehittäminen taikka uudenlaiset asiakaspalvelumekanismit. Keinojen lisäksi on tärkeää määritellä myös se, kenen vastuulla toimenpide on, millä aikataululla se toteutetaan, miten siitä tiedotetaan ja miten sitä seurataan.

EU:n perussopimusten ja perusoikeuskirjan lisäksi tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelman laatimisessa, toimeenpanossa ja kehittämisessä otetaan huomioon alemmanasteinen EU-lainsäädäntö: merkittäviä EU-säädöksiä ovat esimerkiksi syrjintädirektiivi, työsyrjintädirektiivi, saavutettavuusdirektiivi ja esteettömyysdirektiivi.

Syrjintäperusteiden tulkinnassa sekä tasa-arvoisuuden ja yhdenvertaisuuden arvioinnissa hyödyllisiä ovat myös EU:n tuomioistuimen samoin kuin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja muiden kansainvälisten ihmisoikeussopimusten valvontaelinten ratkaisut.

2.  Keskeiset syrjintäperusteet