Etappipaikassa yötä

Hannu oli joutunut lähtemään Viipurista vasta iltapäivällä, ja sen vuoksi hän oli yöpynyt etappipaikassa Konnun kylässä Pekka Matinpoika Pitkävarpaan kievarissa. Konnusta olikin hyvä hiekkainen ja Tetrikallion ylittävä ratsupolku, mutta Pekka oli varoittanut ensikertalaista kulkijaa vetisen Konnunsuon yli kulkevista pitkospuista. Siinä olivat pitkokset niin kapealla ja jos hevonen sattuu vaikka säikähtämään jonkin lairon (suosilmäkkeen) kohdalla, niin sinnepä saattaa upota niin mies kuin hevonenkin iäksi päiväksi.

Kaikki oli sujunut kuitenkin hyvin ja Hannu Hannunpojan hevonen kopsutteli jo pitkällä puusillalla, joka ylitti leveän ja matalan joen. Sillalla oli resuinen poika onkimassa ja Hannu kyseli pojalta joen nimeä. Poika vastasi joen olevan Joutsenjoki, vaikka Savelanjoeksikin sitä jotkut sanovat, kun sen vesi on niin savista. Keväällä joki tulvii, niin että virta vie sillasta osia mennessään ja läheisen Pätilän kylän miehet ovat joutuneet käräjiinkin sillan huonosta hoidosta, onhan se sentään tärkeä linnojen välisen etappitien silta. Nuoria joutsenia näkyi uiskentelevan kauempana.

Mäellä askaroidaan ja mittaillaan

Saviliejukosta nousi ratsu taas ylämäkeen hiekkaiselle harjulle ja korskahtaen se kapusi viimeisenkin jyrkemmän kohdan. Tulla tupsahdettiin aukiolle, jossa oli muutamia komeita petäjiä kaadettu, koska kantoja oli jäljellä. Oli isketty jokunen seiväs pystyyn ja niiden luona sihtaili muutama mies silmät sirrillään. Jotakin erikoista näytti olevan tekeillä. Hannu Hannunpoika katseli touhua satulastaan ja arvaili näkemäänsä. Erään kannon nokasta nousi kainalokepin varassa kuluneessa sotilaspuvussa oleva mies, joka tiiraili tulijaa ja vierelle tultuaan tokaisi.

- Eiks siin ookkii iha isse Hannu Hannunpoika, entine Kustaa Aatolhvin hakkapeliitta?
- No, pehkana! Kiukkaan Juhohan se siinä. Mitenkäs sinä nyt täällä?
- Miult ampuit tuon jalan sillo siel Saksas ja sit mie tuli takasii tänne kotkyllää. Mut mihis sie nyt ratsastat?
- Minultakin heikkeni näkö eikä ollut enää sotijaksi. Olen nyt huovina tuolla Viipurin linnassa ja vien viestiä Olavinlinnaan. Sota on siellä Saksanmaalla kestänyt jo 21 vuotta ja taas tarvitaan miehiä. Eiköhän nyt olekin jo savolaisten vuoro. Mutta mikäs touhu tässä nyt on, kun miehet hääräävät kuin sopankeittäjät?

On perustettu uusi seurakunta

- Sie et taija tieteäkkeä, jot meil on nyt oma seurakunta. Tähä aletoa rakentoa mei ommoa kirkkuo. Vaik sanotoa, jot naisvaltikka on murhie merkki, meil Häne Majesteettiisa Ristiina-kuninkatar tek oikie hyväst, ko heä anto meil oma seurakunna. Meikii kylält pit männä kesäl soutamal Taipalsoarel ast kirkkuo. Kuivaketveliest sit käveltii loppumatka. Talvel tietyst peäseätä myöte. Kenel ol hevoskyyti, ni sehä ol helppoo. Hiihtämälkeä se matka ei voa nii joutunt.
- Nuo kaksi miestä ovat kovasti tohkeissaan?
- No nehä ne onkii ne puuhamiehet. Tuo levveelierine ja mustapukune on meijä tuleva kirkkoherra Johannes Härkäpeus tai Taipalensis, ko heä on Taipalsaare kirkkoherran poika. Tuo kenel on linjanaru käesseä on toas Tujulaise Risto, mikä on käynt Ruossissakkii valtiopäivil istumas. Heähä se on olt siel kuninkattare kimpus ajamas tätä meijä ommoa seurakuntoa. Ens talven tähä ajetoa meijä uuvve kirko nurkkakivet ja hirret ja sit alkoa se temppel nousta. Tuo hökkel tuos etempän on muka olt meijä kappel. Onha siin joitakii jumalapalveluksii pietty, mut sehä on hatara ko harakapesä.
- Minä kun kuulin Viipurissa, että kirkon piti tulla Saimaan rantaan.
- Yrittiithä ne pykätä jotakii ensittäi tuonn Hiijemäel, mut tiijät sie mitä? Sen minkä päiväl rakentiit, ni sen hiiet pahalaiset yöl purkiit. Eihä nyt sellasee pahhuuve paikkoa voi kirkkuo tehhä.
- Vaik voiha mie siul sannuo, ko et virka kellekkeä, jot tosissoa ne ol meijä kylä miehet, jotka käivät yöl sotkemas, ko tahtoit kirko lähemmäks Pätilä kylleä. Hyö sit levittiit sellasta puhetta, jot hiiet siel heäreät. No sithä se kirko paikka ratkes tähä.

Joussenjoen kylästä kohti Olavinlinnaa

Haastellessa oli Hannu Hannunpoika syönyt eväänsä ja nousi taas satulaan. Juho vielä opasti.

- Siul on nyt hyvä männä pitki kuivaa kangasta. Karsturanna ja Jänhie kyllii jälkie sie tuutkii enneko uot Siitola kievaris etappipaikas. Siin saatkii enne Vuokse yli mänemist lohta syyväkseis.
- Onnea sitten uudelle kirkolle. Mutta mikäs tämän uuden pitäjän nimi sitten on?
- Kuulemma teä on nimitetty Pyhä Johannekse pitäjäks. Toiset sannuot Joussenoks ko teä on Joussenjoe kyläs. Tuos mäe allaha sie neätkii yhe Joussenjoe hoara ja joe ylihä sie jo ratsastitkii.

Tässä on tuettu käsitystä, että nimi Joutseno on syntynyt, kun vanhin kirjallinen nimiasu Joutseno mainitaan vuodelta 1543 olevassa kauppakirjassa, jolla Kauppi Hampunkehrääjä ja Olli Niilonpoika Joutsenon kylästä myivät erään maakappaleen. Asiakirjat kirjoitettiin silloin ruotsiksi ja joki on ruotsiksi å. Perimätieto kertoo Savelanjoen olleen niin vuolaan, ettei esim. kappalainen 1700-luvulla voinut päästä keväisin kirkkoon, vaan hän asui muutaman viikon Yläpappilassa. Samankaltainen tieto kertoo jokea kutsutun Joutsenjoeksi. Lounais-Suomessahan on samankaltaisia nimityksiä. Paimeå-Paimio, Lietå-Lieto, Loimiå-Loimaa, Ypeå-Ypäjä, Pernå-Pernaja. Kaikissa näissä on maisemassa joki. Joutsenon ensimmäiset papit ottivat nimensä joutsenesta. Toinen kirkkoherra oli Joutzenius, joissakin yhteydessä nimitetty myös nimelta Swanaeus, ensimmäinen kappalainen oli Benjamin Swahn(=Joutsen). Swahn-nimisiä pappeja oli muitakin sekä myös lukkari.

Kotiseutuneuvos Pertti Vuori