Sijainti ja yhteystiedot

Sammonlahden uimaranta sijaitsee Lappeenrannassa osoitteessa Rantaniitynkatu. Koordinaatit ovat 28 1229 ja 61 0531. Uimarannan ID-tunnus on FI127405004.

Uimarannan omistaja on Lappeenrannan kaupunki, Villimiehenkatu 1, 53101 Lappeenranta, p. 05 6161 ja uimarannan ylläpitäjä Lappeenrannan kaupungin Liikuntatoimi, Pohjolankatu 29, 53101 Lappeenranta. Uimarannoista vastaava henkilö liikuntatoimessa on kunnossapitotyönjohtaja Mika Kivistö p. 040 6372715.

Uimarantaa valvova viranomainen on Lappeenrannan seudun ympäristötoimi, PL 302, Pohjolankatu 14, 53101 Lappeenranta. Uimarantojen valvontaa tekevät terveystarkastajat Taina Rajala p. 040 5100 265 ja Anni Antikainen p. 040 759 6746.

Uimavesinäytteitä tutkiva laboratorio on Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy, PL 17, Hietakallionkatu 2, 53851 Lappeenranta, p. 020 7790470, www.svsy.fi.

Alueen vesi- ja viemärilaitosta ylläpitää Lappeenrannan Energia Oy, PL 191, Valtakatu 25 A, 53101 Lappeenranta, p. 020 177 6111, www.lappeenrannanenergia.fi.1. 

Uimarannan kuvaus

Vesityyppi on järvi ja rantatyyppi luonnon hiekkaranta, matala ja hitaasti syvenevä, uintialueen kummaltakin sivulta ruovikkoinen.

Sammonlahden uimaranta sijaitsee lahdessa ja rannalta avautuu suora yhteys ja näkymä Saimaan Sunisenselälle. Rantavyöhyke on tiheän ruovikkoinen, mutta uintialueen kohdalla ei ole ruovikkoa. Uimaranta-alue on puistomainen hoidettu viheralue. Uimarannan läheisyydessä on Sammonlahden asuinalue.   

Tärkein yksittäinen Saimaan vedenkorkeuteen vaikuttava tekijä on sademäärä. Myös sateen ajoittumisella eri vuodenaikoihin, sen olomuodolla (vesi, lumi) ja siten myös lämpötilalla on suuri vaikutus vedenkorkeuteen. 2000-luvulla Saimaan vedenkorkeudessa on ollut huomattavaa vaihtelua. Vähävetisten vuosien 2002-2003 vastapainona vuonna 2005 vedenpinnat olivat keskivedenkorkeuteen nähden huomattavasti korkeammalla. Runsasvetisiä ajanjaksoja ovat olleet myös muun muassa vuodet 2007-2008. Saimaan vedenpinta pysyy useimmiten välillä 75 - 76,5 metriä.

Uimakauden aikana veden pinnan korkeus vaihtelee yleensä vain vähän, veden pinta on korkeimmillaan juhannuksen jälkeen ja kääntyy sitten laskuun. Uimarannan uintiolosuhteisiin pinnan korkeuden vaihteluilla ei juuri ole vaikutusta, uintialue on niin matala.

Uimarannan pohja on hiekkaa ja savihiekkaa.

Uimarannan varustukseen kuuluu pukukopit, kuivakäymälä, leikkivälineitä ja kuntoiluvälineitä sekä beach-volley-kentät.

Rannalla arvioidaan käyvän 200–300 uimaria lämpimänä kesäpäivänä.

Sammonlahden uimarannalla ei ole rantavalvontaa.

Sijaintivesistö

Tässä kohdassa esitetyt vesistötiedot ovat Pien-Saimaa -nettisivustolta.

Pien-Saimaa on Saimaan ja Vuoksen vesistön eteläisin osa. Pien-Saimaa on matala, sokkeloinen ja paikoin lähes eriytynyt vesialue. Vesistön keskisyvyys on 4,7 m. Pien-Saimaan luontainen virtaama on hidas, keskimäärin 4 m3/s ja siksi veden vaihtuvuus on hidasta. Pien-Saimaan veden viipymä, eli aika, jossa vesistön vesi kertaalleen vaihtuu, on pitkä, lähes viisi vuotta. Pien-Saimaa on jaettu kahteen osaan kuormituksensa mukaan. Läntinen Pien-Saimaa on puhtaasti hajakuormitteinen ja rajautuu Lavikanlahdelta Lappeenrannan Pappilansalmeen asti. Sammonlahden uimaranta sijaitsee Läntisellä Pien-Saimaalla.

Ihmistoiminnan vaikutuksesta vesistö on rehevöitynyt viimeisten vuosikymmenien aikana. Kunnostustoimenpiteiden ansiosta rehevöitymiskehitys on onnistuttu pysäyttämään ja veden laatu on paranemassa. Viimeisimmän valtakunnallisen vedenlaatuluokituksen mukaan Läntisen Pien-Saimaan veden laatu on tyydyttävä-välttävä. Tavoitteena on hyvä ekologinen tila. Vesistön eteläosassa, kaupungin läheisyydessä, merkittävin kuormituslähde ovat taajaman hulevedet, kun taas pohjoisosissa kuormitus tulee pääosin maataloudesta, turvetuotannosta ja metsätaloudesta sekä haja-asutuksesta loma-asutus mukaan lukien. Suurin kuormitus kohdistuu Läntisen Pien-Saimaan pohjoisosiin, missä ovat myös vesialueen rehevimmät osat. Pistemäinen kuormitus eli asumajätevesien johtaminen Pien-Saimaalle loppui 1990-luvun puolivälissä.
Pien-Saimaan tilan parantamiseksi on toteutettu mm. useita kosteikkoja hajakuormituksen vähentämiseksi ja Kivisalmen pumppaamo (2015 alkaen) veden vaihtuvuuden lisäämiseksi.

Vuodesta 2015 alkaen Kivisalmessa on toiminut pumppaamo, joka tuo länsipuolelle laimennusvesiä Läntisen Pien-Saimaan itäpuolelta (virtaama 10 m3/s). Mallinnuksen mukaan Piiluvanselän viipymä lyhenee pumppauksen vaikutuksesta 80-100 vrk ja Sunisenselän 40-60 vrk. Veden laimentuminen vähentää mallinnuksen mukaan kiintoaine ja ravinnepitoisuuksia Sunisenselän ja Piiluvanselän alueella.

Piiluvanselän ja Sunisenselän havaintopaikkojen vuosien 1990-2018 avovesikauden aikaiset päällysveden kokonaisfosforin keskipitoisuudet ovat vaihdelleet välillä 11,5-26 µg/l (ka. 16,8 µg/l), edustaen pääasiassa lievästi rehevien vesistöjen tasoa. Pitkällä aikajänteellä tarkasteltuna rehevyystilanne on fosforin osalta ollut varsin tasainen. Lyhyellä aikajänteellä tarkasteltuna keskipitoisuudet ovat hieman laskeneet viime vuosina, niin avovesikaudella kuin lopputalvellakin.

Piiluvanselän ja Sunisenselän avovesikauden aikaiset päällysveden kokonaistyppipitoisuudet ovat pääsääntöisesti olleet tasolla 300-400 µg/l (1990-2018 keskipitoisuuksien vaihteluväli 280-500, ka. 367 µg/l), edustaen kirkkaille vesille tyypillistä typpipitoisuustasoa.

Havaintopaikkojen klorofylli-a –pitoisuuden keskiarvot ovat 1991-2018 vaihdelleet välillä 2,3- 11,4 µg/l (ka. 5,9 µg/l), edustaen karujen ja toisaalta jopa rehevien vesistöjen tasoa. Keskiarvo edustaa kuitenkin lievästi rehevien vesistöjen tasoa.

Lappeenrannan Huhtiniemi, eli Sunisenselän alue kuuluu valtakunnalliseen leväseurantaverkostoon. Vuosina 2010-2018 Huhtiniemellä on havaittu levää vuosittain. Havainnot ovat painottuneet kesä-heinäkuulle sekä syyskuulle, jolloin levämääräarvioksi on pääsääntöisesti kirjattu 1, eli hieman levää (0= ei levää, 2= runsaasti, 3= erittäin runsaasti). Syyskuun alku 2010 tekee tästä poikkeuksen, sillä silloin levää on arvioitu olleen erittäin runsaasti.

Uimaveden laatu

Yleisten uimarantojen vedenlaatua valvotaan säännöllisesti uimakaudella otettavin vesinäyttein. Näytteistä tutkitaan suolistoperäistä saastumista osoittavat suolistoperäiset enterokokit ja E. coli –bakteeri.

Näytteet otetaan rantavedestä vajaan metrin syvyydestä keskeltä uima-aluetta 4 krt uimakaudessa, ensimmäinen noin kaksi viikkoa ennen uimakauden alkua. Uimakaudella 15.6.–31.8. näytteet otetaan siten, että näytteenottojen väli ei ylitä 30 päivää.

	v. 2020		v. 2021		v. 2022		v. 2023
Näyte	E. coli	Enterokokit	E. coli	Enterokokit	E. coli	Enterokokit	E. coli	Enterokokit
1.	75	0	58	16	120	23	41	23
2.	52	27	13	6	2400	400	190	23
3.	56	110	41	41	2300	1700	55	26
4.	48	400	28	29	46	40	200	>400
5.							20	22
6.							66	21
7.							130	4
8.							33	47

 

Toimenpiderajat ovat E. coli –bakteerien osalta 1000 pmy/mpn/100 ml ja suolistoperäisten enterokokkien osalta 400 pmy/mpn/100 ml.

Uimaveden laatuluokka on määritetty ensimmäisen kerran vuonna 2015.

Vuonna 2018 erinomainen

Vuonna 2019 erinomainen 

Vuonna 2020 hyvä

Vuonna 2021 hyvä

Vuonna 2022 huono

Vuonna 2023 huono

Toimenpiderajat ylittäviä havaintoja on ollut uimakausina 2020, 2022 ja 2023. Uimakaudella 2020 suolistoperäisten enterokokkien määrä ylitti toimenpiderajan ja uimakaudella 2022 E. colien sekä enterokokkien toimenpiderajat ylittyivät, uimakaudella 2023 ylittyi suolistoperäisten enterokokkien toimenpideraja kertaalleen. Hallintatoimenpiteinä uimareiden tiedottaminen välttää uimista ja lisänäytteet. Syynä ylityksiin todennäköisesti lintujen jätökset.

Syanobakteereja esiintyy silloin tällöin kesän aikana tyyninä päivinä ohuena nauhana uintialueen rantaviivassa ja hippusina vedessä. Varoituslaput on laitettu tällöin muutamaksi päiväksi näkyville ja tilannetta tarkkaillaan päivittäin.

Sinileväesiintymiä on havaittu vuosittain muutaman kerran kesässä, uimareita on varoitettu laittamalla varoituskylttejä rannalle.

Syanobakteerien eli sinilevien massaesiintymiä muodostuu todennäköisimmin olosuhteissa, joissa ravinteita (lähinnä fosforia) ja lämpöä on riittävästi eli rehevissä vesissä loppukesäisin. Sinilevien ns. pintakukintoja esiintyy yleensä tyynen jakson jälkeen. Muita selittäviä tekijöitä sinileväesiintymille ovat veden sameus ja korkea pH (happamuus).

Lajistotutkimuksia on tehty satunnaisesti runsaamman syanobakteerien esiintymisen yhteydessä. Anabaena sp. syanobakteereja on todettu useimmiten. Näytteet on tutkittu laboratoriossa mikroskopoimalla.

Toksiinitutkimuksia uimavedestä ei ole tehty.

Makrolevien ja kasviplanktonin haitallista lisääntymistä ei ole Sammonlahden uimarannalla havaittu. Haitallinen lisääntyminen ei ole todennäköistä.

Sääilmiöiden vaikutusta uimaveden laatuun ei ole erityisesti seurattu. Rankkasade ja kova tuuli voivat heikentää uimaveden laatua pohja-aineksen sekoittumisen vuoksi ja valumavesien mukana tulevan kuormituksen vuoksi.

Kuormituslähteet ja merkityksen arviointi

Jätevedenpumppaamoja on Sammonlahdessa ja Kuusimäessä. Jäteveden pumppaamojen ylivuototilanteissa uimaveden suolistoperäinen saastuminen on mahdollista. Ylivuototilanteita voi syntyä esim. rankkasateiden seurauksena.   

Vuoden 2010 aikana Lappeenrannan Vesi Oy on korjannut Sammonlahden alueella toistakymmentä kaksoiskaivoa sekä kunnostanut Sunisenlahden jätevesipumppaamoa. Toimenpiteiden tarkoituksena on estää mahdollinen jätevesien sekoittuminen tulvatilanteessa sadevesiin ja sitä kautta ympäristöön.

Sammonlahden rannassa kulkevan pääviemärin kunto on loppuvuonna 2010 tarkastettu viemärikameralla, ja samalla viemärilinja on puhdistettu hiekasta ja muusta padottavasta aineksesta.

Hulevesien mukana tulee rehevöittävää kuormitusta ja suolistoperäisiä bakteereja on jonkun verran. Hulevesillä voi olla merkitystä uimaveden hygieeniseen laatuun, mikäli hulevesien mukana järveen tulee esim. eläinten ulosteita. Sunisenselän valuma-alueelle on rakennettu seitsemän hulevesikosteikkoa virtaamien tasaamiseksi, kiintoaineen, ravinteiden ja epäpuhtauksien pidättämiseksi. Sunisenselän länsirannalla on neljä kosteikkoa (Tervahaudanpuisto, Skinnarila, Sammonlahti ja Rantaniitty). Lahden itärannalla ovat Kivisalmen, Tyysterniemen ja Saunarannanpuiston kosteikot. Hulevesikosteikot on rakennettu 2011-2016. 

Uimarannan läheisyydessä ei harjoiteta maataloutta eikä uimarannan läheisyydessä ei ole teollisuutta.

Venesatama sijaitsee uimarannalta noin 500 metrin päässä. Normaalitilanteessa veneliikenteellä ei ole suurta vaikutusta uimaveden laatuun, mutta polttoainesäiliön tai septitankin vuototilanteessa veden laatu voi heikentyä.

Rannalla oleskelee kesäisin kanadanhanhia ja valkoposkihanhia sekä jonkun verran sorsia. Uimarannan kaislikot ovat muillekin linnuille, kuten lokeille, mieluisia oleskelupaikkoja. Lintujen ulosteet saattavat vaikuttaa jossain määrin uimaveden hygieeniseen laatuun, koska ranta on matala ja veden vaihtuvuus ja laimentuminen vähäistä. Viime vuosina (2020-2022) uimaveden laadussa on ollut ongelmia, joiden on epäilty johtuvan lintujen ulosteista.

Muita tiedossa olevia kuormituslähteitä ei ole.

Lyhytkestoiset saastumistilanteet

Lyhytkestoisella saastumisella tarkoitetaan normaalitilanteesta poikkeavaa suolistoperäistä saastumista, jonka syyt ovat tunnistettavissa ja jonka ei odoteta vaikuttavan uimaveden laatuun kauemmin kuin kolmen vuorokauden ajan. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi jäteveden ylivuototilanne.

Terveydensuojeluviranomainen antaa uimarannan haltijalle tarpeelliset ohjeet ja määräykset terveyshaittojen ehkäisemiseksi. Lyhytkestoisen saastumisen seuranta tehdään ylimääräisten näytteiden avulla. Uimarannan haltija tiedottaa asiasta yleisöä.

Uimavesiprofiilin laatimisen ajankohta ja tarkistamisen ajankohta

Uimavesiprofiili on laadittu 28.2.2011 ja se on tarkistettu*)  30.9.2022.

 

*) Ensimmäinen uimavesiprofiilin tarkistamisen ajankohta määräytyy ensimmäisestä uimavesiluokasta uimakauden 2011 jälkeen. 

 

 

 

 

 

 

 

                             ’