Kivikautiset asuinpaikat
Joutsenon Huusniemen kivikautinen asuinpaikka
Huusniemen kivikautisella asuinpaikalla Mietinsaaressa on asuttu ensimmäisen kerran tyypillisen kampakeramiikan aikaan noin 6000 vuotta sitten. Asutus on ajoitettu aikajaksolle 4000 - 1900 eKr. Tutkimuksissa on löytynyt saviastioiden paloja sekä kivijätettä, iskoksia, joita on syntynyt kiviesineitä valmistettaessa. Asuinpaikka on rauhoitettu muinaismuistolain perusteella. Rauhoitettuun muinaisjäännökseen ei saa kajota. Suojelun tarkoituksena on säilyttää kohteen sisältämä ainutkertainen tieto.
Kivikaudella Suomessa oli yhtä lämmintä kuin nykyisin Keski-Euroopassa. Ihmiset asuivat rantahietikoille rakennetuissa suorakaiteenmuotoisissa taloissa. Vesistöt tarjosivat hyvät kulkuyhteydet ja mahdollisuuksia ravinnon hankkimiseen. Asuinpaikoilta löytyy tavallisesti palaneita luunsiruja, joiden perusteella tärkeitä ravinnonlähteitä olivat kalat sekä hylje, majava, hirvi ja peura.
Vuodenaikojen vaihtelu ja siitä johtuvat riistan vaellukset olivat olennainen osa ihmisten elämää. Jos asuinpaikan lähellä ruokaa ei riittänyt ympäri vuoden, vaihdettiin asuinpaikka sinne, missä riistaa tiedettiin olevan paremmin saatavilla. Sama pyyntiryhmä, todennäköisesti suurperhe, kulki tutulla nautinta-alueella vuodesta toiseen.
Huusniemen etelärannalta on löytynyt merkkejä asutuksesta. Niemen kärjen alueella on mahdollinen muinaisen asumuksen pohja, asumuspainanne, jonka läheltä on saatu talteen runsaasti palanutta luuta sekä kiviesineiden teossa syntynyttä kivijätettä.
Joutsenon Mietinsaaren kivikautinen asuinpaikka
Mietinsaaren kivikautisella asuinpaikalla on asuttu ensimmäisen kerran jo yli 6000 vuotta sitten. Asutus on ajoitettu aikajaksolle 4400 - 1900 eKr. Muinaisten asukkaiden jäljiltä paikalla voidaan vielä nähdä matalia asumuspainanteita. Tutkimuksissa on löytynyt saviastioiden paloja sekä kivijätettä eli iskoksia, joita on syntynyt kiviesineitä valmistettaessa.
Asuinpaikka on rauhoitettu muinaismuistolain perusteella. Rauhoitettuun muinaisjäännökseen ei saa kajota. Suojelun tarkoituksena on säilyttää kohteen sisältämä ainutkertainen tieto.
Mietinsaaren asuinpaikka sijoittuu kolmelle eri aikoina veden alta paljastuneelle rantatörmälle. Asuinpaikan laajuus on vähintään 250 x 75 metriä. Alueelta on löytynyt kaksi kivikautisen asumuksen pohjaa, saviastianpaloja, kiviesineitä, runsaasti iskoksia sekä palanutta luuta.
Joutsenon Mietinsaaren kivikautiselta asuinpaikalta löytyneitä saviastianpaloja. Piirros Etelä-Karjalan museo, Virpi Rauhala.
Joutsenon Saarenojan kivikautinen asuinpaikka Kuurmanpohjassa
Saarenojan asuinpaikalla on asuttu vanhemmalla kivikaudella noin 8600 eKr. Aikaa kutsutaan mesoliittiseksi ajaksi (Suomessa noin 8000 - 5100 eKr.). Tänä aikana ensimmäiset ihmiset tulivat Suomeen, ja jakson lopulla asutus oli jo vakiintunutta. Asuinpaikka on rauhoitettu muinaismuistolain perusteella. Rauhoitettuun muinaisjäännökseen ei saa kajota. Suojelun tarkoituksena on säilyttää kohteen sisältämä ainutkertainen tieto maamme historiasta.
Jään sulaminen Suomen yltä viimeisimmän jääkauden jälkeen alkoi noin 13 000 vuotta sitten. Sulamista hidastutti noin tuhat vuotta pitkä kylmempi kausi, jonka aikana jään reuna pysyi paikallaan ja sen eteen muodostui Salpausselkien harjumuodostelma. Noin 8000 eKr. Suomen alue oli kokonaan vapautunut jääpeitteestä.
Jää väistyi ensimmäisenä Kaakkois- ja Etelä-Suomen alueilta. Suuri osa jään alta vapautuneesta maasta jäi veden valtaan, mutta paikoin jään alta paljastui myös kuivaa maata. Kasvit ja eläimet valtasivat vähitellen uudet alueet, ja ravinnon perässä tuli myös ihminen. Löytöaineiston perusteella ihmisiä saapui etelästä, Viron alueelta sekä kaakosta.
Saarenojan asuinpaikka on sijainnut kapean kaakkoon avautuvan vuonon rannalla. Lahden eri-ikäisiltä rantatörmiltä on löytynyt kolme asuinpaikkaa, jotka ajoittuvat nykyistä Itämerta edeltävien Yoldianmeren ja Ancylusjärven eri rantavaiheisiin aikajaksolle noin 10 000 - 11 000 vuotta sitten. Saarenojan asutus kuuluu Suomen vanhimpaan asutusjaksoon.
Joutsenon Saarenojan asuinpaikalta löytynyttä kiviesineistöä. Vasemmalla ruusukvartsista tehty kiviterä ja oikealla liusketaltta. Piirros Etelä-Karjalan museo, Minna Kähtävä-Marttinen.
Teksti: Minna Kähtävä-Marttinen teoksessa Matka menneisyyteen, julkaisija Etelä-Karjalan museo, 2000.