Lappeenrannan metsien monimuotoisuus tarkoittaa sitä, että metsissä säilyy ja kehittyy monipuolinen kokonaisuus erilaisia elinympäristöjä, kasvi- ja eläinlajeja sekä eri‑ikäistä puustoa. Taajamametsissä tämä näkyy vaihtelevana rakenteena, jossa metsä ei ole tasainen, vaan sisältää erikokoisia ja eri‑ikäisiä puita, useita puulajeja sekä paikoin tiheämpää ja paikoin avarampaa kasvustoa. Myös maahan kaatuneet rungot ja lahopuu ovat olennainen osa elävää metsää.

Lappeenrannan kaupunkimetsissä on paljon tärkeitä luontoarvoja. Metsäalueet ovat olleet pitkään taajamametsänhoidon piirissä, jossa hoito on ollut kevyttä ja peitteisyyttä vaalivaa. Tämän seurauksena metsät ovat monin paikoin ympäröivää maaseutua vanhempia ja järeämpiä. Lisäksi alueilla on inventoitu arvokkaita luontokohteita, joiden käsittelyä on rajattu.

Monimuotoisuus huomioidaan osana metsien kokonaisvaltaista hoitoa, jossa sitä sovitetaan yhteen esimerkiksi virkistyskäytön, maiseman ja turvallisuuden kanssa. Metsänhoito suunnitellaan kohdekohtaisesti siten, että luonnon monimuotoisuus säilyy ja vahvistuu pitkällä aikavälillä.

Käytännössä monimuotoisuutta edistetään monin keinoin. Metsiin jätetään lahopuuta, jota monet lajit tarvitsevat elinympäristökseen, ja osia metsistä jätetään kehittymään luonnontilaisempaan suuntaan. Metsien hoidossa säilytetään viheryhteyksiä ja jätetään käsittelemättömiä laikkuja. Tärkeitä kasvilajiesiintymiä merkitään ennakkoon, ja niiden ympärille jätetään riittävät suojavyöhykkeet. Ojitusta ja maanmuokkausta pyritään välttämään, mikä tukee luonnon tilaa ja ilmastonmuutoksen hillintää.

Metsien monimuotoisuutta voidaan tukea myös tekemättä jättämisen kautta. Kun metsän annetaan kehittyä ilman aktiivisia hoitotoimenpiteitä, syntyy luontaisesti vaihtelevia rakenteita, kuten lahopuuta ja eri-ikäisrakenteisuutta, jotka ovat monille lajeille elintärkeitä. Tällaiset päätökset täydentävät suojelutoimia ja vahvistavat metsien ekologista kestävyyttä pitkällä aikavälillä.

Merkittävimmät kohteet on rajattu kunnossapitoluokituksessa suojelualueluokkaan ja siten hoidon ulkopuolelle. Näihin kuuluvat muun muassa luonnonsuojelulailla suojellut alueet, metsälain tärkeät elinympäristöt, sertifioinnin edellyttämät arvokkaat kohteet sekä kaavan suojelu- ja luo-alueet. Lisäksi myös muita arvokkaita elinympäristöjä jätetään käsittelemättä. Näitä alueita on noin 7 % kaupungin metsien pinta-alasta.

Kaupungin omistuksessa on viisi luonnonsuojelualuetta:

• Pappilanniemi
• Mäntylänniemen luonnonsuojelualue
• Hämmäauteensuo
• Uus‑Lavolan luonnonsuojelualue
• Vipelen luonnonsuojelualue

Lappeenrannan kaupunki on laatinut luonnon monimuotoisuusohjelman, jonka myötä monimuotoisuuden vaaliminen huomioidaan entistä systemaattisemmin. Ohjelman päivitystä seuraa metsäohjelman päivitys, jonka yhteydessä määritetään monimuotoisuuden kannalta keskeiset ja seurattavat tavoitteet.

Metsien suojelu

Lappeenrannan kaupunkimetsissä on paljon tärkeitä luontoarvoja. Metsäalueet ovat olleet pitkään taajamametsänhoidon piirissä, jossa hoito on ollut kevyttä ja peitteisyyttä vaalivaa. Tämän seurauksena kaupunkimetsät ovat monin paikoin ympäröivää maaseutua vanhempia ja järeämpiä. Taajama-alueilla on lisäksi inventoitu arvokkaita luontokohteita, joiden käsittelyä on rajattu.

Merkittävimmät kohteet on rajattu kunnossapitoluokituksessa suojelualueluokkaan ja siten hoidon ulkopuolelle. Näihin kuuluvat muun muassa luonnonsuojelulailla suojellut alueet, metsälain tärkeät elinympäristöt, sertifioinnin edellyttämät kohteet sekä kaavassa suojellut alueet. Lisäksi muita arvokkaita elinympäristöjä jätetään käsittelemättä. Tällaisia alueita on noin 7 prosenttia kaupungin metsien pinta-alasta.

Luonnon arvoja turvataan myös metsien käytön yhteydessä jättämällä käsittelemättömiä laikkuja ja säilyttämällä viheryhteyksiä. Tärkeät kasvilajiesiintymät merkitään etukäteen ja niiden ympärille jätetään suojavyöhykkeitä. Ojitusta ja maanmuokkausta pyritään välttämään, mikä tukee luonnon tilaa ja ilmastonmuutoksen hillintää.

Kaupungin omistuksessa on viisi luonnonsuojelualuetta: Pappilanniemi, Mäntylänniemen luonnonsuojelualue, Hämmäauteensuo, Uus‑Lavolan luonnonsuojelualue ja Vipelen luonnonsuojelualue.

Luonnon monimuotoisuutta kehitetään suunnitelmallisesti kaupungin monimuotoisuusohjelman avulla, jonka tavoitteita täsmennetään metsäohjelman päivityksessä. Suunnittelussa huomioidaan käytettävissä oleva luontotieto, kuten luontoselvitykset, lajistohavainnot ja maisemalliset arvot. Arviointi tehdään kohdekohtaisesti ennen toimenpiteitä.

Esimerkiksi arvokkaat elinympäristöt, suojelualueet, maisemallisesti merkittävät kohteet ja tiedossa olevat uhanalaisten lajien esiintymät pyritään ottamaan huomioon siten, että niiden säilyminen turvataan.

Suojelualueet – usein kysyttyä

Alla on vastauksia yleisimpiin metsiensuojelua koskeviin kysymyksiin.

Kun metsäalue suojellaan, mitä se tarkoittaa?

• Metsän suojelu tarkoittaa, että alueen käyttöä ja hoitoa rajoitetaan luonnonarvojen turvaamiseksi. Suojelualueilla pyritään säilyttämään arvokkaita elinympäristöjä, lajistoa ja luonnon monimuotoisuutta. Alueen käyttötarkoitus määritellään suojelupäätöksessä, ja se ohjaa, millaisia toimenpiteitä alueella voidaan tehdä. Usein esimerkiksi metsätalouskäyttö on rajoitettua tai kokonaan kiellettyä.

Mitä hyötyä metsänsuojelusta on?

• Suojelu turvaa luonnon monimuotoisuutta ja arvokkaita luontokohteita pitkällä aikavälillä. Se auttaa säilyttämään vanhoja metsiä, uhanalaisia lajeja ja luonnontilaisia elinympäristöjä. Lisäksi suojelualueet tarjoavat mahdollisuuksia luonnon havainnointiin, ympäristökasvatukseen ja virkistykseen alueen luonteen mukaan.

Mitä haasteita suojelualue voi tuoda?

• Suojelu voi asettaa rajoituksia alueen käyttöön ja hoitoon. Esimerkiksi turvallisuussyistä hyödyllisiä toimenpiteitä, kuten puuston käsittelyä, ei aina voida tehdä tavanomaisin keinoin. Suojelualueilla puuston luontainen kehitys voi johtaa siihen, että puita kuolee ja lahopuun määrä kasvaa. Tämä voi lisätä metsätuhojen tai tuholaisten riskiä ja tuholaiset voivat levitä suojelualueelta myös sitä ympäröiviin metsiin. Lisäksi eri käyttäjäryhmien odotukset voivat olla ristiriidassa keskenään, ja luonnonsuojelun, turvallisuuden sekä virkistyskäytön yhteensovittaminen vaatii huolellista harkintaa ja suunnittelua.

Miksi suojeltuja metsäalueita on vain noin 7 % kaupungin omistamista metsämaista?

• Kaupungin metsillä on useita eri tehtäviä ja niiden käyttöä suunnitellaan kokonaisuutena. Lappeenrannan kaupungin omistamista metsistä suurin osa on taajama- ja virkistysmetsiä, jotka sijaitsevat asutuksen lähellä ja ovat aktiivisessa päivittäisessä käytössä. Näiden metsien merkitys korostuu ulkoilussa, liikkumisessa, maisemassa ja kaupunkilaisten arjessa. Lisäksi kaupungilla on laajoja talousmetsäalueita, joissa metsää hoidetaan pitkäjänteisesti osana koko metsäomaisuuden hallintaa.
• Koska valtaosa metsistä sijaitsee taajamissa tai niiden läheisyydessä, kaupungin on suojelun ohella huomioitava monia muita tekijöitä, kuten turvallisuus, saavutettavuus, virkistyskäyttö ja maisema-arvot. Kaikki metsäalueet eivät näistä syistä sovellu pysyvään suojeluun ilman, että se rajoittaisi merkittävästi metsien käyttöä tai tarpeellista hoitoa.
• Laajemmat metsänsuojelualueet turvaavat paremmin luonnon monimuotoisuutta, koska ne ylläpitävät yhtenäisiä elinympäristöjä ja vähentävät reunavaikutusten haittaa. Lappeenrannan metsät ovat kuitenkin rakenteeltaan repaleisia, mikä vaikeuttaa riittävän suurten ja ekologisesti toimivien suojelukokonaisuuksien muodostamista. Suojelualueiden reuna-alueille tarvitaan lisäksi puskurivyöhykkeitä, jotka suojaavat ydinaluetta ulkoisilta häiriöiltä, mutta samalla pienentävät varsinaisen suojelualueen tehokasta pinta-alaa.
• Suojellut metsäalueet onkin pyritty kohdentamaan niihin metsäkohteisiin, joilla on erityisiä luontoarvoja ja joiden suojelu on koko kaupungin metsäkokonaisuuden kannalta tarkoituksenmukaista. Muilla metsäalueilla luonnon monimuotoisuutta vaalitaan osana metsänhoitoa ja käytön suunnittelua.