Jaakko Aapelinpojan tapaus

Vuonna 1639 itsenäistynyt Joutsenon seurakunta sai kehittyä omaa tahtiaan ensimmäiset vuosikymmenensä. Helppoa ei liene ollut, mutta varsinainen vaiva kehittyi luonnon oikuttelun takia v. 1696-97. Ne olivat suuret nälkävuodet, jolloin joutsenolaisiakin kerrotaan menehtyneen satamäärin.

Suureksi Pohjansodaksi nimitetty onnettomuus alkoi v. 1701 ja kesti 20 vuotta. Kuningas Kaarle XII lähti sotaseikkailuun ympäri Eurooppaa ja jätti oman maansa ja etenkin Suomen venäläisten haltuun. Vuodesta 1710 alkoi varsinainen vaivan aika. Joutsenon seudut eivät sodan missään vaiheessa joutuneet varsinaisten taistelujen piiriin, mutta vaikeudet olivat silti sietämättömät. Ruotuja oli rasitettu kaksinkertaisella sotaväenotolla ja myöhemmin sitäkin enemmän. Ensin oma sotaväki oli paikkakunnalla viemässä väkivalloin rahvaalta omaisuutta ja vapautta. Se vangitsi niskoittelijoita, löi, piiskasi, vei lehmät, lampaat, siat ja kanatkin. Heinät menivät sotaväen hevosille ja ruoka miehille.

Kun sitten v. 1710 tienoilla ilmestyi venäläistä sotaväkeä mm. Joutsenoon, oli jäljelle jääneen väen tila lohduton. Vuoden 1723 rahvaanvalitus kertoo, että vihollinen oli tappanut ja raahannut pois suuren joukon väkeä ja loputkin oli niin suuresti peloteltu, ettei maanviljelyksestä tahtonut tulla mitään. Ei ollut hevosia maatöihin, ei ollut miehiä kuokkimaan. Suurin osa pitäjän taloista oli poltettu, ladot ja ulkorakennukset kuljetettu pois, niityt oli ensin oma sotaväki tallannut ja hävittänyt ja sitten vihollinen jatkoi. Kirkkoakin oli turmeltu.

Jaakko Aapelinpojan tapaus

Joutsenon käräjillä oli v. 1723 erikoinen juttu esillä. Tuomarin eteen ilmaantuivat ratsutilallinen Lassi Sipinpojan ja talollinen Pertti Sipinpojan lesket Riitta Pekantytär ja Maria Tuomaantytär. He syyttivät lautamies Jaakko Aapelinpoikaa siitä, että tämä oli vuoden 1710 huhtikuussa ilman pienintäkään syytä ampunut kuoliaaksi heidän miehensä.

Jaakko Aapelinpoika myönsi ampumisen, mutta katsoi, että hänellä oli täysi oikeus tekoonsa. Nuo tapetut talonpojat olivat nimittäin olleet yhteistyössä venäläisten kanssa ja opastaneet heidät hänen tilalleen ja sitä paitsi antaneet muutenkin vihollisille tietoja pitäjästä. Tällöin hän oli menettänyt venäläisille karjansa ja koko omaisuutensa.

Kun Jaakolta kysyttiin, miksei hän sitten ollut antanut ottaa miehiä kiinni ja toimittanut tutkittavaksi hän vastasi, ettei silloin ollut enää koko seudulla kruunun virkamiehiä, koska he olivat lähteneet pakoon alituisesti ryösteleviä venäläisiä partioita. Savonlinnassa oli vielä silloin ruotsalaista sotaväkeä, mutta jäät olivat jo niin heikot, ettei matkasta olisi tullut mitään. Ja koska heidän kuolemastaan ei koitunut kenellekään mitään suurempaa vahinkoa, oli hän heidät omalla pistoolillaan ampunut kuoliaaksi heidän omissa taloissaan.

Oikeus oli nähtävästi samaa mieltä, sillä mitään tuomiota ei Jaakko teostaan saanut.

Kotiseutuneuvos Pertti Vuori

Vuonna 1639 itsenäistynyt Joutsenon seurakunta sai kehittyä omaa tahtiaan ensimmäiset vuosikymmenensä. Helppoa ei liene ollut, mutta varsinainen vaiva kehittyi luonnon oikuttelun takia v. 1696-97. Ne olivat suuret nälkävuodet, jolloin joutsenolaisiakin kerrotaan menehtyneen satamäärin.

Suureksi Pohjansodaksi nimitetty onnettomuus alkoi v. 1701 ja kesti 20 vuotta. Kuningas Kaarle XII lähti sotaseikkailuun ympäri Eurooppaa ja jätti oman maansa ja etenkin Suomen venäläisten haltuun. Vuodesta 1710 alkoi varsinainen vaivan aika. Joutsenon seudut eivät sodan missään vaiheessa joutuneet varsinaisten taistelujen piiriin, mutta vaikeudet olivat silti sietämättömät. Ruotuja oli rasitettu kaksinkertaisella sotaväenotolla ja myöhemmin sitäkin enemmän. Ensin oma sotaväki oli paikkakunnalla viemässä väkivalloin rahvaalta omaisuutta ja vapautta. Se vangitsi niskoittelijoita, löi, piiskasi, vei lehmät, lampaat, siat ja kanatkin. Heinät menivät sotaväen hevosille ja ruoka miehille.

Kun sitten v. 1710 tienoilla ilmestyi venäläistä sotaväkeä mm. Joutsenoon, oli jäljelle jääneen väen tila lohduton. Vuoden 1723 rahvaanvalitus kertoo, että vihollinen oli tappanut ja raahannut pois suuren joukon väkeä ja loputkin oli niin suuresti peloteltu, ettei maanviljelyksestä tahtonut tulla mitään. Ei ollut hevosia maatöihin, ei ollut miehiä kuokkimaan. Suurin osa pitäjän taloista oli poltettu, ladot ja ulkorakennukset kuljetettu pois, niityt oli ensin oma sotaväki tallannut ja hävittänyt ja sitten vihollinen jatkoi. Kirkkoakin oli turmeltu.

Jaakko Aapelinpojan tapaus

Joutsenon käräjillä oli v. 1723 erikoinen juttu esillä. Tuomarin eteen ilmaantuivat ratsutilallinen Lassi Sipinpojan ja talollinen Pertti Sipinpojan lesket Riitta Pekantytär ja Maria Tuomaantytär. He syyttivät lautamies Jaakko Aapelinpoikaa siitä, että tämä oli vuoden 1710 huhtikuussa ilman pienintäkään syytä ampunut kuoliaaksi heidän miehensä.

Jaakko Aapelinpoika myönsi ampumisen, mutta katsoi, että hänellä oli täysi oikeus tekoonsa. Nuo tapetut talonpojat olivat nimittäin olleet yhteistyössä venäläisten kanssa ja opastaneet heidät hänen tilalleen ja sitä paitsi antaneet muutenkin vihollisille tietoja pitäjästä. Tällöin hän oli menettänyt venäläisille karjansa ja koko omaisuutensa.

Kun Jaakolta kysyttiin, miksei hän sitten ollut antanut ottaa miehiä kiinni ja toimittanut tutkittavaksi hän vastasi, ettei silloin ollut enää koko seudulla kruunun virkamiehiä, koska he olivat lähteneet pakoon alituisesti ryösteleviä venäläisiä partioita. Savonlinnassa oli vielä silloin ruotsalaista sotaväkeä, mutta jäät olivat jo niin heikot, ettei matkasta olisi tullut mitään. Ja koska heidän kuolemastaan ei koitunut kenellekään mitään suurempaa vahinkoa, oli hän heidät omalla pistoolillaan ampunut kuoliaaksi heidän omissa taloissaan.

Oikeus oli nähtävästi samaa mieltä, sillä mitään tuomiota ei Jaakko teostaan saanut.

Kotiseutuneuvos Pertti Vuori