Metsänhoidon periaatteet

Taajamametsiä hoidetaan peitteisen metsänhoidon menetelmin ja hoidossa tavoitellaan puuston pitkää kiertoaikaa. Käsittelyssä korostuvat puuston eri-ikärakenteisuus ja monipuulajisuus. Puustoa harventamalla lehvästölle ja juuristolle luodaan kasvutilaa ja alikasvokselle paremmat valoisuusolosuhteet. Tämä luo myös edellytyksiä metsän vaiheittaiselle uudistamiselle. Metsän hoito ei vain edistä puuston kasvuedellytyksiä. Hoidon avulla voidaan myös avata kaukomaisemia tai korostaa yksittäisiä maisemaelementtejä. Hoidettu ympäristö voi myös luoda viihtyisyyttä ja turvallisuutta sekä kohottaa alueen arvoa.

Myös monimuotoisuutta voidaan edistää eri toimenpitein. Esimerkiksi jalopuumetsikön kehitystä voidaan edistää poistamalla kuusia tai paahdeympäristön ominaispiirteitä parantaa puustoa harventamalla. Luontoarvoja voidaan myös vaalia jättämällä alueita käsittelemättä. Hoidettavien alueiden sisään tai reunoille voidaan jättää käsittelemättömiä vyöhykkeitä, joissa peitteisyys ja lahopuusto luovat edellytyksiä monimuotoisuudelle. Käsittelyn intensiteetti ja käsittelyvalikoima on aina riippuvainen tavoitteiden eri painotuksista.

Kaupunkimetsät ovat keskimääräistä vanhempia ja ne ovat rakennetussa ympäristössä kovan rasituksen alla. Taajamapuut ovat alttiita useille metsän tuholaisille. Tyypillisimpiä näistä ovat mm. kirjanpainaja, tervasroso ja juurikäävät. Rakennusten ja reittien läheisyydessä infektoituneet puut aiheuttavat vaaraa. Ne myös levittävät tautia muihin puihin. Tästä johtuen sairaita puita pyritään taajama-alueella poistamaan ennakoiden. Elinvoimainen puusto ja monimuotoinen luonto ovat parhaat aseet tuholaisia vastaan.

Kunnossapitoluokitus

Kunnossapitoluokitus ohjaa tavoitteita

Monitavoitteisen metsän hoidon haasteena on keskenään ristiriidassa olevien tavoitteiden toteuttaminen tasa-arvoisesti. Usein ei ole mahdollista toteuttaa yhtä tavoitetta heikentämättä toista. Tällöin tavoitteita painotetaan eri alueilla eri tavoin. Tavoitteiden painottamisessa auttaa viheralueiden kunnossapitoluokitus. Metsien osalta kunnossapitoluokitus jakaa metsät viiteen eri luokkaan ja kahteen lisäluokkaan. Luokat ovat: M1 Arvometsä, M2 Lähimetsä, M3 Ulkoilumetsä, M4 Suojametsä ja M5 Talousmetsä. Lisäluokkia ovat Mx maankäytön muutosalue ja S Suojelualue. Luokitus perustuu Viherympäristöliiton laatimaan RAMS-luokitukseen, joka korvaa entisen viheralueiden hoitoluokituksen.

Taajamametsiä on 2160 ha, talousmetsiä on 1640 ha ja suojelualueita on 270 ha.

M1 Arvometsä

Arvometsät ovat kulttuurihistorialtaan, maankäytöltään tai luonnonarvoiltaan erityisen arvokkaita kohteita, joiden hoito edellyttää erityispiirteiden huomioimista. Arvometsissä voi sijaita esimerkiksi virkistyskäytön rakenteita, arvokkaita istutuksia tai merkittäviä maisemaelementtejä. Tyypillisiä arvometsäkohteita ovat esimerkiksi Rakuunamäen rantaraitin metsät tai Kimpisen metsäalue.

M2 Lähimetsä

Lähimetsät rajautuvat asutukseen. Ne ovat usein pienialaisia metsäalueita, joita käytetään päivittäiseen ulkoiluun. Niillä voi olla merkitystä lähimaisemassa ja yleisen viihtyisyyden luomisessa. Lähimetsiä käytetään aktiivisesti, jolloin niiden maapohja ja puusto on kovalla kulutuksella. Lähimetsiä hoidetaan aktiivisesti ja usein. Metsien hoidossa korostuu puuston elinvoiman ylläpito ja kasvu. Erityisesti asuintonttien rajassa on tärkeää varmistaa puuston elinvoima, jottei sen heikkeneminen aiheuta vaaraa asukkaille tai omaisuudelle. Lähimetsien hoidossa kuullaan herkällä korvalla lähialueen naapuruston toiveita. Esimerkiksi viihtyvyystekijät vaihtelevat käyttäjäkohtaiseesti. Lähimetsien hoidossa voidaan siis yhtä lailla tavoitella peitteisyyttä kuin avoimuuttakin. Lähimetsissä hakkuutähteet kerätään pois ja käsittelypinta-alat pysyvät pieninä.

M3 Ulkoilumetsä

Ulkoilumetsissä korostuvat useat metsänhoidon tavoitteet. Tavoitteiden painotukset ovat lähellä toisiaan. Tavoitteita on muun muassa monimuotoisuus, puuston elinvoima, hiilensidonta, viihtyisyys, maisema ja virkistyskäyttö. Näissä metsissä voi myös korostua suojavaikutukset tai turvallisuus. Koska ulkoilumetsiä on suhteellisesti paljon, niiden hoitoa myös usein niputetaan yhteen. Käsittelyalueet voivat siis olla laajoja ja niiden hoito toteutetaan taloudellisesti. Hoidossa korostuu metsien eri-ikärakenteisuus, monipuulajisuus, hoidetun ja hoitamattoman metsän vuorottelu, metsän ominaispiirteiden korostaminen ja metsän vaiheittainen uudistaminen. Ulkoilumetsissä hakkuutähteet kerätään reittien varsilta ja tonttien rajasta. Käsittelypinta-alat ovat lähimetsiä laajemmat.

M4 Suojametsä

Suojametsiä pyritään kasvattamaan eri-ikärakenteisesti hyvän suojavaikutuksen saavuttamiseksi. Suojametsät suojaavat melulta, pölyltä ja säteilyltä tai ne toimivat näköesteenä esimerkiksi valtateihin

tai teollisuuslaitoksiin. Suojametsiä hoidetaan harvemmin, jotta suojavaikutus olisi mahdollisimman häiriötön. Toisinaan puustoa joudutaan hoitamaan, jotta alla kasvava puusto saa riittävästi valoa ja juuristotilaa. Eri-ikärakenteisuuden lisäksi tavoitellaan lehti- ja havupuusekoitusta, jotta suojavaikutus ei olisi riippuvainen vuodenajoista. Suojametsän käsittely hetkellisesti heikentää suojavaikutusta mutta parantaa sitä pidemmällä aikavälillä. Jos metsiä ei hoida puusto harventaa itse itseään ja alikasvos näivettyy. Suojametsät ovat myös tärkeitä viheryhteyksiä eri eliöille. Monimuotoisuuden ja hiilensidonnan merkitys on näillä alueilla tärkeitä.

M5 Talousmetsä

Talousmetsien ensisijainen tavoite on tasaisen tuoton kerryttäminen kaupungin taseeseen. Tuloilla rahoitetaan julkisia palveluja. Muita tavoitteita ovat muun muassa monimuotoisuus, hiilensidonta ja virkistyskäyttö. Talousmetsät sijaitsevat usein taajamarakenteen ulkopuolella tai sen reuna-alueella. Metsätalouden toiminta ylläpitää laajaa metsäautotieverkostoa, joka mahdollistaa metsätalouden harjoittamisen lisäksi haja-asutusalueen liikenteen ja metsien virkistyskäytön. Talousmetsiä hoidetaan sekä tasa- että eri-ikärakenteisesti. Kasvatusstrategia määritellään kohdekohtaisesti. Kunnostusojituksia ei juuri tehdä ja korpimetsissä (kuusivaltaisilla soilla) pyritään eri-ikärakenteiseen kasvatukseen.

Mx maankäytön muutosalue

Maankäytön muutosalueet ovat kaavoitettuja alueita, jotka tullaan rakentamaan lähivuosina. Näihin metsiin ei kohdistu kuluja aiheuttavaa hoitoa. Harvennushakkuita voidaan suorittaa, jos ne ovat yhdistettävissä muiden alueiden käsittelyyn tai käsittelyalueet muodostavat laajoja kokonaisuuksia. Metsiä ei uudisteta, koska uudistamisen panokset menevät rakentamisvaiheessa hukkaan.

S Suojelualue

Hoitoluokituksen suojelualueet ovat monimuotoisuus- tai kulttuuriarvojen vuoksi tärkeitä kohteita. Ne sisältävät luonnonsuojelu-, metsä-, muinaismuisto- tai vesilailla suojeltuja kohteita. Kohteet voivat myös olla PEFC-standardissa määriteltyjä erityisen tärkeitä ympäristöjä kuten supat ja tulvametsät. Suojelualueet sisältävät myös merkittävän määrän kaavan S-alueita ja luo-alueita, joissa on erityisiä monimuotoisuuspiirteitä.

Muut alueet

Yllä lueteltujen kunnossapitoluokkien lisäksi on muita alueita, joita ei ole syystä tai toisesta luokiteltu. Näillä kohteilla ei puusto- ja ominaisuustietoja ole vielä määritelty, ne ovat siirtyneet muusta maankäytöstä takaisin metsäksi (esim. entiset maankaatopaikat) tai alueet ovat metsäisiä tontteja, joissa metsäkäyttö on toissijaista.

Metsänkäsittelymenetelmät

Pienpuuston, nuoren metsän ja taimikonhoito

Pienpuuston hoidolla tarkoitetaan alikasvoksen harvennusta. Useimmiten pienpuuston hoito keskittyy vesakon poistoon. Alikasvosta ei poisteta kokonaan, vaan toimenpiteissä pyritään säästämään siemensyntyisiä ja kasvukelpoisia puuyksilöitä sekä tiheiköitä eläinten suojapaikoiksi. Alikasvoksen harventaminen antaa lisää kasvutilaa, avaa maisemia, vähentää peitteisyyttä ja luo paremmat edellytykset seuraavan puusukupolven kasvatukselle. Käsittely antaa hoidetun vaikutelman, jolla voidaan vaikuttaa alueen luonteeseen myönteisesti. Hoidossa suositaan monipuulajisuutta.

Taimikonhoidolla tarkoitetaan tasaikärakenteisen taimivaiheenmetsän hoitoa. Useimmiten taimikko harvennetaan sellaiseen kasvatustiheyteen, joka luo parhaat edellytykset puuston jatkokasvatukselle. Liian tiheässä kasvaneet puut riukuuntuvat ja latvusto heikkenee. Havupuuvaltaisissa taimikoissa jätetään lehtipuusekoitusta, tuhojen ehkäisemiseksi ja monimuotoisuuden vuoksi. Lehtipuuvaltaisissa taimikoissa pyritään jättämään kuusia alikasvokseksi tai sekapuustoksi monipuulajisen vaikutuksen vuoksi.

Nuoren metsän hoitoa tehdään metsissä, joissa taimikonhoito on jäänyt tekemättä ja puusto on kasvanut liian paksuksi, jotta sen voisi toteuttaa raivaussahalla. Hoitamatta jäänyt puusto on usein riukuuntunutta ja latvukset supistuneet. Hoidolla luodaan paremmat kasvuedellytykset jäljelle jäävälle puustolle.

Ennakkoraivaus

Ennakkoraivauksessa poistetaan alikasvosvesakkoa ennen harvennushakkuun aloitusta. Ennakkoraivaus avaa paremmat näkymät harvennushakkuun toteuttajalle, jolloin vältytään suuremmilta puustovaurioilta. Taajamametsissä ennakkoraivaus pyritään toteuttamaan nk. näkemäraivauksena. Tämä tarkoittaa sitä, että alikasvosta poistetaan ainoastaan suurempien puiden ympäriltä, puutavaran varastopaikoilta ja mahdollisesti ajourilta. Hakkuun jälkeen voidaan myös toteuttaa jälkiraivaus, jolloin raivataan hakkuussa vaurioitunut alikasvos.

Maanmuokkaus

Maanmuokkauksella parannetaan metsänuudistumisen edellytyksiä, Käännetty maa mahdollistaa taimille juuriyhteyden kivennäismaahan, lämpimämmän kasvualustan ja korkeamman kasvupaikan heinää ja vesakkoa vastaan. Taajamametsissä suositaan luontaista uudistamista ja maanmuokkausta pyritään välttämään tai se tehdään mahdollisimman kevyesti.

Ensiharvennus

Ensiharvennus on ensimmäinen käsittely puuston biologisessa kierrossa. Esiharvennus toteutetaan puuston ollessa noin 30-40v. iässä. Harvennuksessa poistetaan puustosta noin neljäsosa. Tavoitteena on parantaa jäävän puuston latvustoa ja juuristotilaa. Ensiharvennuksella luodaan edellytyksiä eri-ikärakenteiselle kasvatukselle. Jos ensiharvennusta ei tehdä puusto riukuuntuu ja latvukset supistuvat. Tämä altistaa puuston myrsky- ja lumituhoille. Järeää ja pitkäikäistä puustoa pääsee kehittymään vähän ja ensimmäisten vuosikymmenten kasvatuspanokset menevät hukkaan.

Harvennus

Harvennushakkuut toteutetaan usein puuston ollessa noin 60 vuoden iässä. Harvennuksia tehdään myös kiertoajan ”loppupuoliskolla” ennen seuraavan puusukupolven kasvatusvaihetta. Väljennysharvennuksessa puusto harvennetaan hyvin harvaksi, jolloin alikasvoksella on tilaa ja valoa kasvaa. Tämä myös turvottaa yllä olevan puuston rungot hyvin paksuiksi. Kuten ensiharvennuksissa, tavoitteena on parantaa puuston elinvoimaa puuston kasvutilaa lisäämällä. Eri-ikärakenteisessa kasvatuksessa huomio kohdistuu myös alikasvoksen kasvatukseen.

Harvennusta voidaan tehdä usealla eri tavalla kohteesta ja kasvatusstrategiasta riippuen. Harvennus voi kohdistua suurimpiin puihin, jolloin säästettävien nuorempien puiden avulla voidaan jatkaa metsikön kiertoaikaa pidemmälle. Tämä on tavanomaista niin sanotussa jatkuvassa kasvatuksessa, jossa tavoitteena on kasvattaa puustoa jatkuvapeitteisenä. Tasaikärakenteisessa kasvatuksessa harvennus kohdistuu nuorempiin ja kasvussa jälkeen jääneisiin puuyksilöihin. Tällöin puusto on hakkuun jälkeen keski-iältään vanhempi mutta seuraavassa käsittelyssä on vähemmän vaihtoehtoja uuden puusukupolven kasvattamisessa. Tuhometsikössä voidaan myös tehdä latuharvennuksia, jolloin keskitytään sairaiden puuyksilöiden poistamiseen.

Poimintahakkuu

Poimintahakkuulla tarkoitetaan vanhemman puuston harvennustyyppistä hakkuuta. Siinä pyritään poistamaan suurimpia puuyksilöitä, jotta luodaan tilaa kehittyneelle alikasvokselle. Tavoitteena on myös alentaa puuston keski-ikää. Poimintahakkuu soveltuu erityisesti sekametsäkohteisiin, joissa suurten kuusten poistaminen tuo paljon lisätilaa ja valoa alikasvokselle.

Pienaukkohakkuu

Pienaukkohakkuu on poimintahakkuun lisäksi toinen peitteisen metsänkäsittelyn hakkuumenetelmä. Siinä tehdään metsikön sisään tai reunoille pienialaisia n. 30-50m leveitä aukkoja. Tavoitteena on lisätä valoisuutta ja tilaa pienalaisesti, jotta reunapuusto voi siementää aukot tulevaisuuden kasvatusta silmällä pitäen. Pienaukkohakkuu soveltuu erityisesti yksipuulajisiin kuusikoihin, joissa valoisuusolosuhteet ovat heikot uusien taimien kehittymiselle. Pienaukkojen avulla on mahdollista muuttaa kuusikoiden puulajisuhdetta lehtipuuvaltaisemmaksi. Koska lehtipuut vaativat paljon valoa.

Kaistalehakkuu

Kaistalehakkuu toimii samalla periaatteella kuin pienaukkohakkuu mutta siinä aukon kokonaisala voi olla suurempi, joskin kaistaleen leveys ei ylitä 50 metriä. Kaistalehakkuussa hyödynnetään reunapuuston siementävää vaikutusta. Kaistalehakkuita voidaan hyödyntää kohteilla, joissa maisema- tai viheryhteysvaikutus ei häiriinny. Tyypillinen kohde voi olla metsän reunan hakkuu, jossa metsän reunaa vyörytetään sisäänpäin ja yhdessä reunapuuston siemennyksen ja reunan valovaikutuksen kanssa saadaan uusi metsä aikaiseksi.

Siemenpuuhakkuu

Siemenpuuhakkuussa jätetään puustoa noin 50-150 runkoa/hehtaari. Tavoitteena on jättää parhaimpia siemenpuita ja niiden avulla siementää käsitelty alue luontaisesti. Siemenpuuhakkuu soveltuu erityisesti kuivahkoille kankaille ja sitä vastaaville soille.

Ylispuuston poisto

Ylispuuston poistossa poistetaan siemenpuusto alalta, joka on jo taimettunut hyvin. Eri-ikärakenteisessa kasvatuksessa yllä olevaa siemenpuustoa ei poisteta vaan ne jätetään kasvamaan taimikon päälle.

Päätehakkuu

Päätehakkuu tehdään tasaikärakenteisen kasvatuksen kohteissa puuston kiertoajan päätteeksi. Päätehakkuussa poistetaan käsittelyalueelta kaikki puusto monimuotoisuuden säästöpuita ja suojavyöhykkeitä lukuun ottamatta. Alueelta kerätään risut ja puut pois ja alue muokataan seuraavan kevään istutusta varten. Yleisesti ottaen istutusta ei voida suorittaa olemassa olevan puuston alle. Taajamassa ei pääsääntöisesti tehdä päätehakkuita. Tätä voidaan harkita tilanteissa, joissa luontainen uudistaminen ei ole mahdollista esimerkiksi juurikäävän vuoksi. Päätehakkuu voi myös tulla kyseeseen tilanteissa, joissa jäljelle jäävä puusto olisi liian heikko jatkokasvatusta ajatellen (esimerkiksi tuhokohteilla). Näissä tapauksissa on järkevintä aloittaa puuston kasvatus taimivaiheesta alkaen. Edellä mainittujen tapausten lisäksi kaupungin talousmetsissä tehdään päätehakkuita kohteilla, joissa puustoa on kasvatettu tasaikärakenteisena useita vuosikymmeniä, eikä siirtyminen eri-ikärakenteiseen kasvatukseen ole järkevää. Päätehakkuilta saatu kantorahatulo on myös poiminta- tai pienaukkohakkuuta suurempi.

Erikoishakkuu tai tonttihakkuu

Tontti- tai infrahakkuissa tavoitteena ei ole metsänkasvatus. Näillä erikoishakkuilla mahdollistetaan kaavan tai infrasuunnitelman mukainen rakentaminen. Kaavoituksen jälkeen entinen metsäalue siirtyy pois metsäkäytöstä ja hoidon tavoitteet väistyvät.