Angra do Heroísmo on UNESCOn kulttuuriperintökohde, ja kaupunki, saari ja koko Azoreiden saaristo ovatkin merkittäviä niin historiallisesti kuin nykypäivänäkin. Saarikierroksella kuulin, että kun eurooppalaiset ovat aikanaan lähteneet etsimään Amerikkaa, ovat Azorit olleet tärkeä pysähdyspaikka matkalla. Portugalin mahti on myös aikanaan perustunut suuren merialueen hallintaan, ja edelleen tuon laajan alueen vuoksi Portugali on merkittävä NATO-maa. Saarella on myös Yhdysvaltain lentotukikohta. 

 

Kaupungissa on ilahduttavasti säilynyt hyvin vanhaa, eurooppalaista kulttuuriperintöä, esimerkiksi impérioita, jotka ovat pieniä, koristeltuja taloja. Talojen kolme ikkunaa edustavat isää, poikaa ja pyhää henkeä, mutta impériot eivät kuitenkaan ole varsinaisesti uskonnollisia, vaan eräänlaisia pienten kyläyhteisöjen sosiaalitoimistoja, jotka tarjoavat ruoka-apua ja järjestävät perinteisiä juhlia, joissa koko katu suljetaan liikenteeltä ja kadulle laitetaan pitkä pöytä, jonka ympärille asukkaat kokoontuvat yhdessä ruokailemaan yhden perheen tarjoamaa ruokaa. Perinne on saanut alkunsa fransiskaanien hyväntekeväisyystoimintaan ihastuneesta kuningatar Isabellasta noin 800 vuotta sitten ja on edelleen voimissaan. Impérioita on ympäri kaupunkia, myös aivan hotellini vieressä.

 

UNESCOn maailmanperintöä on myös fado, portugalilaisella kitaralla soitettu, melankolinen laulu, joka perustuu aina runoihin. Kävin Graçan kanssa kuuntelemassa ja katsomassa fadoa, ja kokemus oli todella intensiivinen ja koskettava. Fadoravintola on varsin pieni, ja soittajat myös tarjoilivat ja laittoivat ruokaa. 

 

Kaupunki ja kaikki saaret yleensäkin ovat myös hyvin yhteisöllisiä. Kävin seuraamassa ystäväni Graçan harjoituksia juhannuksen juhlintaa varten. Juhannusta juhlitaan Azoreilla kaksi viikkoa, ja kaikki erilaiset harrastusryhmät tai muut porukat (ystäväni Graça edustaa ryhmänsä kanssa kaupungintaloa) pukeutuvat, tanssivat ja laulavat kunkin vuoden teeman mukaisesti läpi yön kestävässä kulkueessa. Tänä vuonna teemana on jokin kaupungin historiaan kytkeytyvä teos, jossa on mukana myös antiikin jumalia, joten ryhmä pukeutuu jumaliksi ja jumalattariksi. 

 

 

Maanantaina ja tiistaina kävin ensin Graçan ja sitten koululla vierailevan valokuvauskurssin ryhmän kanssa saarikierroksella. Kävin katsomassa monia päänähtävyyksiä ja opin paljon saaren luonnosta. Azorit sijaitsee kolmen mannerlaatan yhtymäpisteessä ja on sen vuoksi täynnä tulivuoria: yhteensä saarilla on reilusti toista tuhatta tulivuorta, ja käytännössä siis jokainen pieni nyppylä on tulivuori. Terceiralla kraatterit ovat monessa kohtaa luhistuneet ja ovat nyt vihreää laidunmaata lehmille; ne eivät siis vastaa ainakaan omaa mielikuvaani tulivuoren kraattereista.

 

Kävimme saarikierroksella saaren suurimman kraatterin reunalla. Tuuli kovasti, mutta näköala oli aivan upea. Angra do Heroísmon kaupungin edustalla on myös kahtia haljennut tulivuori. Kaupunkiin kuuluu lisäksi tulivuori Monte Brasil, joka tarjoaa hienon näköalan kaupungin ylle ja on samalla sotilastukikohta. Kävin vuorella juosten sekä autolla, ja siellä olisi ollut myös hienoja vaellusreittejä, kuten koko saarella muutenkin. Mannerlaattojen liike saa aikaan myös pieniä maanjäristyksiä joka päivä. Ne ovat niin pieniä, etteivät tunnu, mutta koululla on mittari ja koulun sivuilta voi seurata maanjäristyksiä.

 

Saari näyttää vihreältä tilkkutäkiltä, sillä aikanaan kaikki kivet on kerätty neliömäisiksi aidoiksi, jotta on saatu lehmille laidunmaata. Saarella onkin todella paljon lehmiä, eikä mitään kasveja viljellä ihmisiä vaan vain lehmiä varten. 

 

Kävin neljän päivän aikana erilaisilla oppitunneilla: englannin, ranskan, fysiikan, kemian ja kuvaamataidon tunneilla. Portugalissa ollaan juuri siirtymässä sähköisiin oppimateriaaleihin, ja tilanne muistuttaa Suomea kymmenisen vuotta sitten. Osalla tunneista ei vielä ollut tietokoneita käytössä, mutta osalla oli, ja opettajien tavoissa, kiinnostuksessa ja mahdollisuuksissa hyödyntää teknologiaa oli eroja. 

 

Tunneilla kirjoitettiin paljon asioita käsin vihkoon, mutta jos koneet olivat mukana, näkyi samoja lieveilmiöitä kuin Suomessakin. Sähköiset alustat eivät vielä ole kovin hyviä, eikä opettajille ole tarjolla koulutusta. Kävin opettajien kanssa keskusteluja myös suljetusta koeympäristöstä ja tekoälyn aiheuttamista ongelmista. Tuntui, että opiskelijat keskittyivät opiskeluun todella hyvin, jos he kirjoittivat muistiinpanoja käsin, joten tekisi mieli itsekin kokeilla, miten käsin kirjoittaminen vaikuttaa opiskelijoiden keskittymiseen. 

 

Tunnit ja opiskelijat olivat kaiken kaikkiaan hyvin samantyyppisiä kuin meilläkin. Opettajiin suhtauduttiin kielen tasolla virallisemmin, sillä heitä puhuteltiin opettajiksi, ei etunimellä, mutta suhde opettajien ja opiskelijoiden välillä oli varsin rento. Opiskelijat myös käyttäytyivät varsin hyvin ja puhuivat hyvää englantia. Osa myös uskalsi kysyä minulta esimerkiksi Suomesta. Opettajien suosikkikysymys oli, miksi Suomi oli jo kahdeksatta kertaa onnellisin maa. 

 

Keskusteluja käytiin myös mahdollisista yhteisistä hankkeista. Olisi mahtavaa mennä Azoreille myös opiskelijaporukan kanssa!

 

Viimeisenä päivänä minut yllätettiin tunnilla, sillä Teamsin kautta vieraaksi saapui myös koulussa aikanaan vaihtovuotensa viettänyt kulttuuri- ja opetusministeri Anders Adlercreutz. Pääosin ministeri vastaili portugaliksi opiskelijoiden ja opettajien kysymyksiin suomalaisesta koulusta ja Suomesta sekä vuosistaan Angra do Heroísmossa, mutta minäkin pääsin vaihtamaan hänen kanssaan pari sanaa.