“...olisi hyvä toteuttaa sellaista tapahtumaa vaikka kerran vuodessa, vaikka elokuussa-syyskuussa, että jokainen lappeenrannan perhe voisi osallistua ja vaikuttaa. Vaikka oman kotitalon eteen sinne kadun reunalle voisi laittaa pienen pöydän ja sitten itsevalmistama ruokaa, ja omaa taideteosta, vaikka itse maalaama taulu. Koko kaupungin yhteinen taide-esittely. Ei kilpailu, vaan että jokainen voisi toteuttaa. (… …) Niin ja voi tutustua edes naapuriin. Monet on eristetty varsinkin kerrostaloissa. Yleensä kerrostalon pihat tässä Lappeenrannassa on sellaisia viihtysiä, jossa on grillikatos tai joku. Mutta silti usein naapurit eivät osaa tulla tutustumaan. Että ainakin kerran vuodessa tälläinen tapahtuma loisi sellaista yhteishenkeä ja yhteisöllisyyttä.”

“Voiko unelmien taideteos olla festivaali, voiko se olla viikon kestävä? (… …) Iso-Kristiinan ykköskerroksessa olisi tanssia, sit ihminen kävelee siitä Oleksille, sit se näkee taidenäyttelyn, että tavallaan se ois koko kaupungin läpäisevä. Et sen ei tarvii olla mikään, että mene penkkiin istumaan ja katso tunnin, vaan että sie voit kävellä ohi ja huomata, että okei tässä on tällästä. Kaduilla ja miksei myös sisätiloissa tapahtuva ja enemmän tuotettuja teoksia.”

“Esimerkiksi yksi kerta oli järjestetty karnevaali. Se oli 2016. Kaupunki tuki myös meidän yhdistystä tekemään. Se oli semmosta, että oli tosi paljon ihmisiä. Viime kerralla oli yli 300 ihmistä. Ja oli ruoka mukana. Ja oli paljon suomalaisia ja maahanmuuttajia. Ja siinä minä näen, että maahanmuuttajat ja suomalaiset tekee jotakin yhdessä, ja sitten tuli tosi hyvä tulos. Semmonen jäi minun mieleen. Kun maahanmuuttaja, emme mene kaikkiin tapahtumiin, kun joskus on yksin tai jotain, että kukaan ei puhu hänen kanssaan. Mutta jos yhdistää maahanmuuttajat ja suomalaiset, se on kiva, että jos pystyy me voimme myös järjestää uudestaan.”

“Ja sit kun meillä on kaksi toria Luukkaan tori ja Lauritsalan tori, niin siellä pitäis olla jotain vipinää välillä. Yhteislauluu tai vaikka karaokea, mut se on justiin, et kuka sen järjestää, et kenel on äänentoistolaitteita”.

“Katujuhlat olis ihan ehdoton juttu, mitä pitäis saada tähän kaupunkiin.”

“Unelmoin päivästä joka voisi yhdistää lapsia ja aikuisia. Et ois joku paikka, niin kuin Helsingissä vaikka Teurastamo, että semmonen joku kiva paikka, kuten vaikka tää Linnoitus, johon olisi tuotu, no tietenkin tää ruokaelementti on itselle tärkeä, mutta myös lapsille taide-elämyksiä ja kokemuksia. Ehkä tuo kuvataide ei oo miun juttu, mutta musiikkia ja laulua ja tanssia ja sen sellaista. Et itse pääsis kanssa tanssimaan ja laulamaan ja jotain sellaista. Voisi olla workshoppeja ja sellasta hengailumahdollisuutta, että tulisi sellainen olo, että ei tuu tänne suorittamaan sitä. Että siellä voisi olla koko ajan jotain, mitä voisi myös sivusta seurata, vaikka jotain opiskelijoiden esityksiä tai jotain, että pääsisi tutustumaan, minkälaista kaikkea taidetta sitä on, kun on ehkä vähän unohtunut monelta. Ja sitten just jotain sellaisia, että tule tänne kokeilemaan. Mut tärkeintä on just hengailu ja hyvä ruoka ja siinä sivussa voi sitten olla taidetta. Eli vähän niin kuin sellainen monitaiteellinen festivaali, jota ehkä jossain ulkomaillakin saattaisi olla, niin tänne Lappeenrantaankin täytyisi.”

“Tapahtumat, jossa olisi erilaisia kokeilupisteitä, tai että voisi vaikka käydä testaamassa eri harrastusmahdollisuuksia, et mitä tääl on. (… …) Ja sit olis musiikkiia ja taideteoksia, esityksiä, semmosta yhdessäoloa.”

“Especially a city like Lappeenranta where are people from different nationalities, different cultural backgrounds. It’s really good if there is possibility to meet and do things together, whatever it is. If it’s interesting to people, this a good purpose to meet each other. It could be to do something in the city like, I don’t know, even cleaning together things. Or maybe painting, or do any art together, sewing, talking, doing sport together or tourist things.”