Kädenjälkipotentiaalin arvioinnissa tarkastellaan sitä, millaisia myönteisiä ympäristövaikutuksia, esimerkiksi hiilijalanjälkivähennyksiä, jokin ratkaisu voi mahdollistaa käyttäjilleen tulevaisuudessa. Toisin sanoen kyse ei ole jo toteutuneista vaikutuksista, vaan arviosta siitä, kuinka paljon päästöjä tai muita haitallisia vaikutuksia voidaan vähentää, jos ratkaisu otetaan käyttöön.

Kädenjälkipotentiaalin määrittäminen noudattaa pääosin kädenjälkilaskennan yleisiä periaatteita, mutta poikkeaa toteutuneen kädenjäljen tarkastelusta erityisesti vertailuratkaisun (baseline) määrittelyn osalta. Kädenjälkipotentiaalia arvioidaan tilanteessa, jossa tarkasteltavaa ratkaisua ei vielä ole otettu käyttöön. Tällöin ei useinkaan ole tiedossa yksittäistä käyttäjää tai tarkkaa toimintaympäristöä, jonka toimintaa vaikutusten arviointi koskisi. Tästä syystä vertailukohta ei voi perustua yksilöityyn lähtötilanteeseen. Sen sijaan vertailuratkaisu määritellään tyypillisten, keskiarvoistettujen tai tilastollisten toimintamallien pohjalta kuvaten sitä, miten vastaava tarve tai toiminto todennäköisesti toteutuisi ilman tarkasteltavaa ratkaisua. Tällainen lähestymistapa mahdollistaa kädenjälkipotentiaalin arvioinnin jo varhaisessa vaiheessa, ennen ratkaisun käyttöönottoa ja tarkkaa kohdentumista. Samalla se tekee näkyväksi ratkaisun mahdolliset laajemmat ympäristöhyödyt, vaikka yksityiskohtainen käyttäjä- tai käyttötieto ei vielä olisi saatavilla.

Kädenjälkipotentiaalia käytetäänkin erityisesti strategisessa suunnittelussa ja päätöksenteon tukena, jossa tarvitaan vertailukelpoisia arvioita erilaisten ratkaisujen mahdollisista laajemmista vaikutuksista.