“5 Steps to Improve Teaching and Learning” - Erasmus KA1 -kurssilla Lissabonissa, Portugalissa 3.-8.11.2025
Lappeenrannan lukion Kimpisen toimipisteen Erasmus-akkreditointi vuosille 2021 - 2027 mahdollistaa opettajien hakeutumisen kansainväliseen koulutukseen tai toisen opettajan varjostukseen Euroopan alueella. Olin jo aiemmin osallistunut sekä koulutusviikoille (Kroatian Splitissä ja Espanjan Barcelonassa) että varjostukseen (Ruotsin Örebrossa), joten olin luonnollisesti kiinnostunut kansainvälisestä viikosta nytkin. Toimin Lappeenrannan lukion Kimpisen toimipisteessä englannin ja ruotsin kielten lehtorina, ja kansainvälisyys on lähellä sydäntäni. Ulkomailla omat silmäni avautuvat hyvin monelle asialle ja palattuani osaan taas arvostaa sitä, mitä meillä täällä on.
Tällä kertaa pääsin osallistumaan Portugalin Lissabonissa järjestettyyn koulutukseen marraskuun alussa 2025. Kurssin nimi “5 Steps to Improve Teaching and Learning” kuulosti inspiroivalta ja mielenkiintoiselta, joten sinnepä siis.
Lensin Amsterdamin Schipholin kautta mennen tullen ja pääsin heti kieltenopettajana käyttämään vierasta kieltä sekä lentokentällä että vierustovereiden kanssa koneessa. Kielitaidon aktivoinnista on suurta hyötyä kielten lehtorille kansainvälisessä toiminnassa.
Olin perillä reilua vuorokautta ennen kurssin alkua, jotta ehtisin tutustua hieman kaupunkiin ennen kouluttautumista. Sunnuntaivapaani käytinkin osallistumalla kävelykierrokselle, jonka aikana opas kertoi hyvin laajalti sekä Lissabonista että Portugalin historiasta. Neilikkavallankumouksen aukiolla kuulimme myös oppaan upeaa fado-laulua. Mäkiä Lissabonissa riitti. Tuntui, että niitä oli mennen tullen. Julkisilla kulkeminen osoittautui helpoksi ja paikallisbusseissa oli useina aamuina tunnelmaa, etenkin, kun lakkoilustaan tunnettu Portugali oli päättänyt sulkea metrolinjojaan.
Itse kurssipaikka sijaitsi hyvin lähellä merenrantaa, tai oikeastaanhan se lahti Lissabonin edessä on leveän Tagus-joen muodostama, mutta merivettä kuitenkin. Koulutustilamme täyttyi maanantaiaamuna minun lisäkseni seitsemästä liettualaisesta, kahdesta ruotsalaisesta, kahdesta virolaisesta, kahdesta belgialaisesta ja yhdestä italialaisesta opettajasta. Kurssin opettaja Beatriz oli energinen ja innostava, joten keskustelua syntyi paljon ja 14 naisen päästessä ääneen riitti ainoalla miesedustajalla, Belgian Jonilla, ihmettelemistä.
Kurssiviikon aikana opiskelimme erilaisia pelillistämiskeinoja, itseohjautuvaa oppimista, tekoälyä opetuksessa sekä ihmismielen saloja ja ennen kaikkea vaihdoimme kokemuksia eri maiden opetuskulttuurista ja käytänteistä. Joissain lukioissa oli paperikirjat. Tietokoneita ei kaikkien maiden oppilailla vielä ollut, ainoastaan koululla muutamia käytettävissä. Toisissa kouluissa opettajien aika kului kirjaamiseen, käsinkirjoitettujen tekstien korjaamiseen tai kulttuurillisten ristiriitojen selvittämiseen. Ruotsalaiskollegat kertoivat palaavansa pikkuhiljaa paperikirjoihin, joista koulun kirjastonhoitaja huolehtii. Italiassa taas kouluviikko on 6-päiväinen, eli myös lauantaisin ollaan koulussa.
Lappeenrannan lukiokoulutusta esitellessäni tunsin suurta ylpeyttä siitä, miten hyvin meillä loppujen lopuksi asiat ovat. Olemme Suomessa todellakin koulutuksen edelläkävijöitä. Siinä vaiheessa kun mainitsin, että lukiossamme toimii myös hyvinvointivalmentaja, alkoivat muiden maiden kollegat jo epäillä minun satuilevan.
Teimme paljon toiminnallisia harjoituksia, tutustuimme erilaisiin opetusmenetelmiin ja pohdimme oppimista tukevia keinoja. Päivät olivat raskaita opettajalle, joka on tottunut seisomaan ja liikkumaan luokan edessä. Nostan hattua lukiolaisille, jotka jaksavat istua tuntitolkulla paikallaan. Välikävelyt tunneilla kunniaan!
Koulutuksen lisäksi jäi tietysti joka päivä hyvin aikaa tutustua paikalliskulttuuriin ja -ruokaan. Pastel de nata -piiraat, mustekala, äyriäiset ja sardiinit perunan tai riisin kera tuntuivat olevan suurinta herkkua. Vihanneksia tarjottiin hyvin vähän. Liha ei portugalilaiseen ravintoon juuri kuulu, mutta toki sitä turisteille ruokalistoilla oli. Kahviloita ja ravintoloita oli runsaasti, voi sanoa, että lähes vieri vieressä. Time Out Market -kauppahallin ravintolapuoli oli nähtävyys itsessään, ja siellä tilasin ensitöikseni mustekalaa.
Lissabonin sää on vielä marraskuun alussa sopiva, lämpöä oli +18 - 22 astetta ja ainoastaan kahdesti satoi, toisen kerran yöllä, jolloin ukkosti uskomattoman kovin, ja toisen kerran iltapäivällä kurssilta palatessani kastuin läpikotaisin sateenvarjosta huolimatta. Kun Lissabonissa sataa vettä, voi kaduilla miltei soutaa. Pääasiassa päivät olivat kauniita ja aurinkoisia ja kaduilla mahtui hyvin kävelemään kiivaimman turistisesongin jälkeen. Nähtävyyksiin ei tarvinnut jonottaa nyt ollenkaan, mutta kesäaikaan voi olla parinkin tunnin kiemurteleva jono.
Vierailin lautalla toisella puolella jokea Cristo Rei -patsaalla, ja ylhäältä patsaan juurelta avautuivatkin uskomattoman hienot näkymät yli Ponte de 25 Abril -sillan ja kaupungin. Lissabon tarjoaa runsaasti nähtävää aina maailman vanhimmasta vuonna 1732 perustetusta ja yhä toiminnassa olevasta kirjakaupasta modernin taiteen museoihin ja upeisiin muraaleihin sekä koristeellisin laatoin päällystettyihin taloihin ja patsaisiin. Puistoja oli paljon ja ne olivat siistejä, ihmiset erittäin ystävällisiä ja kohteliaita sekä palvelualttiita. Englannin kielen taito oli paikallisilla hyvä, ja he olivat hyvin kiinnostuneita Suomesta ja luonnostamme.
Lisäksi vierailin läheisessä Sintrassa, jossa kaksi upeaa linnaa vuorten huipuilla saivat suorastaan hengen salpautumaan. Manner-Euroopan läntisin piste, Cabo de Roca, sijaitsee Atlantin rannalla suoraan USA:n New Jerseytä vastapäätä. Nähtävää Lissabonissa siis riittää lähes loputtomiin, ja kaupunki on helposti haltuun otettavissa ja monipuolinen.
Suomalaisena lukion lehtorina olen ylpeä saadessani edustaa suomalaista koulutusta ja Suomea ennen kaikkea. Se, että vierailee ulkomailla ja vaihtaa kokemuksia kansainvälisten kollegoiden kanssa, avaa silmiä huomaamaan, että Suomi on syystäkin jälleen kerran maailman onnellisin maa ja Suomen koulutusjärjestelmä on edelleen maailman huippuluokkaa. Olkaamme siis reilusti ylpeitä Suomesta ja kouluistamme, myö osataan nää hommat!
Teksti ja kuvat: Kati Järvenpää-Pekkanen
