Suosikit

Pastori Gustav Brunoun raportti v. 1816 joutsenolaisista oloista

Varhaisin kuvaus Joutsenosta lienee pastori Gustav Brunoun talousseuralle v. 1816 toimittama raportti joutsenolaisista oloista. Tässä muutama katkelma joutsenolaisista ihmisistä:

"Uskonto on heille pyhää: valistus tästä lähteestä haluttua ja ilmenee hartautena Jumalanpalveluksessa.

Ilman sisäistä kateutta he elävät kadehdittavaa elämää - ystävyydessä ja luottamuksessa, keskinäisessä ystävällisyydessä, siveydessä ja kohtuudessa - harkitulla tavalla yksinkertaisesti puettuna, jotka kaikelle loistolle ja irstaudelle vieraina pitävät tuohivirsujaan lähipitäjien sahviaania (hieno nahkalaatu) parempina ja pellavaa ja sarkaa heidän silkkiään parempana, myös silloin kun he lähestyvät kaikkein korkeinta.

Mutta mainitessani tämän yleensä, minun ei tule vaieta puutteistakaan. Täälläkin on roistoja, mutta vain muutamia, ja ehkä tarpeellisia varoitukseksi muille, muiden arvon kohottamiseksi: he ovat myöskin vielä taipuvaisia rangaistuna yhden tai kahden sunnuntain istumiselle jalkapuussa hillitsemään itsensä ja harkitsemaan asioita.

Joutsenolaiset rakastavat työteliäisyyttä, mutta monet esteet yrittävät tukahduttaa sen. Tilat ovat suurimmaksi osaksi jaettuja. Kaikki työt toimitetaan osakkaiden toimesta yhteisesti ja tuotto jaetaan riihessä. Näin ahkerat ja huolelliset eivät korjaa täällä satoa enempää kuin laiskat ja huolimattomat: aloitekyky katoaa ja välinpitämättömyys valtaa alaa.

Puhtauden ei voi valittaa olevan vähemmän kunnioitettua joutsenolaispiireissä kuin monilla muilla paikkakunnilla Suomessa, mutta se ei voi myöskään katsoa olevan kovin suosittua. Mitään vieraille varattuja tupia ei ole. Ystävällisyys on toki jo aitoa, mutta siitä puuttuu se keveys, joka liittyy tavalliseen hyvään käytökseen. Rehellisyyteen voi luottaa, kuitenkin rahtimatkoilla voidaan tilaisuutta käyttää joskus hyväksi."

Pastorin kuvauksesta saamme mielikuvan, että joutsenolaiset ovat olleet kerrassaan ihanteellista väkeä. Vastentahtoisesti hän näkee joitakin negatiivisiakin puolia. Niitä kyllä on enemmänkin, mutta niistä ja muistakin jatkamme ensi kerralla.

Kotiseutuneuvos Pertti Vuori