Etusivu PalvelutLappeenrannan kaupunginteatterin uusi ohjaaja Sirpa Riuttala haluaa raivata tilaa keskustelulle omista rajoista ja nuorten tulevaisuudesta
Ajankohtaista
31.10.2018 8:30

Lappeenrannan kaupunginteatterin uusi ohjaaja Sirpa Riuttala haluaa raivata tilaa keskustelulle omista rajoista ja nuorten tulevaisuudesta

Lappeenrannan kaupunginteatterin Sirpa Riuttala aloitti teatterin uutena ohjaajana syksyllä. Hänen esikoisohjauksensa Lappeenrannassa nähdään keväällä 2019, kun teatterin 70-vuotisjuhlavuotta juhlistava Runar & Kyllikki – laulu kielletyistä iloista saa ensi-iltansa 23.2.2019. Riuttalan ohjaajasopimus ulottuu aina kesään 2020 saakka.

Sirpa Riuttala_kuvaaja Jussi Virkki_273x364.jpgVantaalta kotoisin oleva Riuttala on asunut valtaosan elämästään pääkaupunkiseudulla. Hän on aiemmin työskennellyt muun muassa Helsingin Ylioppilasteatterin taiteellisena vastaavana lähes neljän vuoden ajan. Lappeenranta on energiselle ohjaajalle entuudestaan tuttu paikka.

– Anoppini asuu täällä, joten kaupunkiin on ollut helppo maadottua, kun tukiverkko on jo valmiina. Lappeenranta vaikuttaa vireältä ja monipuoliselta paikalta, joka sijaitsee yllättävän lähellä Helsinkiä.

Lauritsalassa asuva kahden pienen lapsen äiti kehuu erityisesti Lappeenrannan varhaiskasvatusta.

– Varhaiskasvatus täällä on laadukasta, pitkäjänteistä ja sitoutunutta. Tuntuu, että henkilökunnalla on oikeasti aikaa lapsille. Lappeenrannassa on myös toimiva infra ja esimerkiksi puistot ovat hyvässä kunnossa. Lempipaikkani on Luukkaansalmen silta, josta avautuu upeat maisemat Saimaalle ja Kaukaan tehtaalle.

Riuttalan mukaan Lappeenrannassa on turvallista asua ja paikalliset pitävät huolta toisistaan.

– On mieletöntä, että Lauritsalan torille tulee vieläkin erilaisia myyjiä paikalle. Se on muualta vähitellen katoavaa, tosi arvokasta toimintaa, joka luo paikallistunnetta. Lappeenrannassa keitetään myös aina kahvit, oli kello mitä tahansa. Myös saunakahvit on täällä käsite.

Uusi ohjaaja on käynyt aikoinaan katsomassa esityksiä vanhassa teatteritalossa. Nykyistä kaupunginteatteria Riuttala kuvailee jo omaksi kotiteatterikseen. Hän tutustui uusiin työtovereihinsa poikkeuksellisesti näyttelijän roolissa Suutarin tyttären pihalla -näytelmässä.

– Teatteri kauppakeskuksessa on erikoinen ratkaisu, joka tuottaa varmasti jotain erityistä. Luulen, ettei talossakaan vielä tiedetä kaikkia sijainnin tarjoamia mahdollisuuksia.

– Minut on otettu hyvin vastaan. Täällä on joka työtehtävässä ammattitaitoisia ihmisiä, joilla on perinpohjainen käsitys omasta työvälineestään. Näytteleminen ja porukassa oleminen antaa minulle tietoa teatterin ilmapiiristä ja toimintakulttuurista myös ohjaajantyötä varten. Opin kollegoiltani jatkuvasti ja lisäksi näytteleminen on ollut todella hauskaa.

Sielunliikkeitä ja sydänten keskustelua

Teatterikorkeakoulusta taiteen maisteriksi keväällä 2012 valmistunut Sirpa Riuttala kuvailee itseään tunteelliseksi, luovaksi, vuorovaikutteiseksi ja uteliaaksi. Hän on toiselta ammatiltaan ryhmäliikuntaohjaaja ja suunnittelee vetävänsä joogahetkiä teatterin henkilökunnalle.

– Vapaa-ajalla tykkään käydä paljon luonnossa, suolla ja metsässä, uimassa ja kävelemässä Saimaan rannalla. Askartelen tyttäreni kanssa ja luen tällä hetkellä muun muassa pehmeitä arvoja käsittelevää self help -kirjallisuutta. Rakastan myös pianon ja ukulelen soittamista.

Kipinä teatteriin syntyi, kun Riuttala oli alle kouluikäinen. Hän teki nukketeatteriesityksiä muovailuvahasta. Riuttala on aina halunnut esiintyä niin perhetilaisuuksissa kuin koulujuhlissakin. Perheessä ei oltu taiteellisia, kansan parissa pelimannina toiminutta pappaa lukuun ottamatta, mutta ohjaaja arvelee juuri sen syyksi omalle taiteellisuudelleen.

– Jos oikein pohtii taiteen syvintä olemusta, sen ei pitäisi olla kilpailua siitä, kuka tekee hienoimman teoksen. Taide on sielunliikkeitä ja sydänten keskustelua. Taide asuu teoksen ja vastaanottajan suhteessa. Tekijä avaa aina jotain itsestään muille eikä taideteosta voi mitata samalla tavalla kuin urheilusuoritusta. Silti teoksen kautta voi saada hyväksyntää ja suosiota aivan kuten urheilussa.

Riuttala kiittelee erityisesti Tikkurilan teatteria ja sen tarjoamaa taiteen perusopetusta, joka vahvisti sidettä teatterimaailmaan.

– Halusin yläkoulun jälkeen Kallion ilmaisutaidon lukioon. Teatterista muodostui minulle vähitellen toinen elämä, joka ystävineen pelasti minut kouluaikaiselta kiusaamiselta. Lukioaikana elin nuoruuttani Kellariteatterissa Helsingissä, sen jälkeen lähdin lukemaan yliopistoon kirjallisuutta.

– Yliopistoaikana kokeilin ensi kertaa ohjaamista. Luentoja oli vain kerran viikossa, joten rupesin kirjoittamaan omaa näytelmää ja sain Kellariteatterissa eteeni ammatillisesti kasvattavan kolmen näytelmän prosessityön. Lopulta pääsin Teatterikorkeakouluun ja sieltä matka jatkui Ylioppilasteatteriin ja sitten tänne.

Jokaisen lappeenrantalaisen oma teatteri

Ohjaaja Sirpa Riuttala hakee Lappeenrannasta uusia kokemuksia. Hän on ensi kertaa kiinnitettynä ammattiteatteriin. Riuttala on sitä mieltä, että ohjaajan työhön liittyvät samat ohjenuorat kuin johtamiseenkin.

– Kuunteleminen on tärkeää, lupaukset täytyy pitää ja raamittaminen on oleellista. Luottamus on kuitenkin kaikki kaikessa. Näyttelijöitä täytyy katsoa rakkaudella, muuten peli on menetetty.

– Virheitä ei myöskään saa pelätä, vaan olen aina sanonut, että sonnasta nousee lopulta aina helmi. Niiden välillä ei ole mitään keskitietä, sellaista keskinkertaista havaintoa. Todelliset, oleelliset havainnot ovat aina kirkkaita ja ne tunnistaa kyllä työtä tehdessä. Hyvä esitys sisältää aina verevän havainnon maailmasta. Pitää rohkeasti tuottaa materiaalia ja tavoitella sitä kautta aina sitä helmeä.

Riuttala toivoo, että kaupunginteatterista muodostuisi vielä vahvemmin koko Lappeenrannan oma teatteri.

– Etelä-Karjalassa on vahva maakuntatunne, täällä tunnustetaan omaa maakuntaa vahvimmin Suomessa. Teatteri on yksi palanen, joka luo vahvaa identiteettiä.

Omalla työpanoksellaan ja ohjauksillaan hän haluaa raivata tilaa keskustelulle omista rajoista, turvallisesta yhteisöstä ja siitä, että voi kasvaa rauhassa sellaiseksi kuin haluaakin. Esikoisohjaus Runar & Kyllikki pureutuu juuri näihin teemoihin.

– Aiheet osuvat voimakkaasti nuoriin, mutta kaikkihan me olemme olleet nuoria. Toivon, että ajattelisimme asioita tulevien sukupolvien kautta. Meillä ei ole varaa menettää yhtäkään nuorta näköalattomuudelle, masennukselle tai päihteille.

– Mistä tulevat tulevaisuuden veturit, jos nuoret uupuvat jo ennen täysi-ikää? Moniarvoisessa maailmassa monet nuoret kokevat olevansa hukassa. Vanhojen elämänpolkujen haalistuessa jokainen tarvitsee yhteisön tukea oman voiman ja motivaation löytämiseen.

Riuttalan mielestä teatteri on oiva väline käsitellä vaikeitakin asioita, sillä sen avulla voidaan esittää turvallisessa tilassa asioita, joista normaalisti kääntää helposti katseen pois.

– Haluan esitellä asioita mahdollisuuksien kautta, tarjota sellaista pystyvyyden ja voimaantumisen tunnetta. Aion kertoa tarinoita, joita ei muualla kuule ja tehdä sen niin, että yleisö nauttii siitä.

– Toivon, että katsojat voivat oikein nauliintua penkkeihin ja jotain muuttuu. Vähintään se, että he tulevat uudestaankin meidän teatteriin. Joten katsojat, tervetuloa nauttimaan ja myös keskustelemaan. Me olemme täällä teitä varten.

Kuva: Kaupunginteatterin uusi ohjaaja Sirpa Riuttala. Kuvaaja: Jussi Virkki.

Lisätietoja:

Ohjaaja Sirpa Riuttala,
puh. 040 130 9159, sirpa.riuttala(a)lappeenranta.fi