Valitse taso

Energiakaivot

Lappeenrannan, Lemin, Taipalsaaren ja Savitaipaleen 1, 1E, 2 ja 2E -luokkien pohjavesialueilla edellytetään energiakaivojen toteuttamiselle toimenpide-/rakennusluvan lisäksi Etelä-Suomen aluehallinviraston vesilain (587/2011) 3 luvun 2 §:n mukaisen luvan hakemista.

 

Huhtiniemen ja Selkäharjun pohjavesialueet


Kuva 1. Lappeenrannan keskustan alueen Huhtiniemen (1E) ja siihen lännessä rajautuva Selkäharjun (2E) pohjavesialue.


Lappeenrannan, Taipalsaaren, Lemin ja Savitaipaleen pohjavesialueiden luokitus- ja rajausmuutokset tulivat voimaan vuonna 2021 ELY-keskuksen pohjavesialueiden tarkastelutyön tuloksena. Em. työhön liittyneen  GTK:n tekemän Lappeenrannan keskusta-Lauritsalan rakenneselvityksen perusteella (ks. linkki) Lappeenrannan Huhtiniemen 1E-luokan sekä entisen Lappeenrannan keskusta-Lauritsalan III luokan pohjavesialueen välillä ei ole vedenjakajaa tai kalliokynnystä, joka erottaisi pohjavesialueet toisistaan (ks. kuva 1). 

 

Maaperään porattavien energiakaivojen sijoittaminen voi aiheuttaa riskiä pohjaveden laadun tai määrän muuttumiselle. Riskin esiintyminen edellyttää vesilain mukaisen luvan hakemista aluehallintovirastolta. Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) vuosikirjaratkaisujen mukaan energiakaivojen sijoittamista tärkeille tai vedenhankintaan soveltuville pohjavesialueille ei ole hyväksytty. Sekä kuntien että valtion valvonta- ja lupaviranomaisten tulee lakeja soveltaessaan ottaa valvonnassa sekä ratkaisuissaan huomioon olemassa oleva oikeuskäytäntö (ympäristöministeriön kirje 1.12.2020 korkeimman hallinto-oikeuden enerigakaivoja koskevassa informaatio-ohjauksesta).

 

Pohjavesialueella suositellaan harkitsemaan muita lämmitysjärjestelmäratkaisuja.

Pohjavesialueiden ulkopuolisilla alueilla energiakaivojen sijoittamisessa tulee huomioida mahdolliset lähialueella sijaitsevat yksityiset talousvesikaivot ja vaikutukset niihin sekä mahdolliset pilaantuneet maa-alueet.

 

 

Energiakaivojen mahdolliset haitalliset vaikutukset pohjaveteen

Energiakaivojen haitalliset vaikutukset kohdistuvat yleensä ensiksi kalliopohjaveteen mutta porauksesta voi aiheutua myös suoria maaperän pohjaveteen kohdistuvia vaikutuksia esim. maaperässä olevien haitta-aineiden leviämisen osalta tai pohjaveden pinnan alenemista esim. paineellisen pohjaveden päästessä purkautumaan tai orsivesikerroksen puhkaisemisen kautta. Kallioperässä pohjaveden haittavaikutukset voivat kuitenkin levitä nopeammin ja kauemmaksi kuin maaperässä. Poraussyvyys on yleisesti 150–200 m:n, jolloin kallioperässä mahdollisesti olevat likaantuneet pohjavesikerrokset voivat sekoittua puhtaaseen pohjaveteen. Likaantunut pohjavesi ja kallioraoissa olevat haitta- ja lika-aineet voivat levitä poraustyön ja porausreiän paineilmalla tapahtuvan puhdistuksen yhteydessä uusissa ja avautuvissa vanhoissa kallioraoissa maaperän pohjavesiesiintymään. Raot voivat vaikuttaa pohjaveden virtaukseen ja korkeuteen. Epäsuotuisissa tapauksissa pohjaveden korkeus voi alentua pysyvästi ja pora- ja rengaskaivoja voi kuivua.

Porauslaitteiden heikko kunto voi aiheuttaa öljy- ja vaseliinivuotoja, jolloin haitalliset aineet pääsevät pohjaveteen. Pintavesiä voi valua suoraan pohjaveteen puutteellisesti tiivistettyjen kaivorakenteiden takia.

Lämmönkeruujärjestelmässä käytettävä, alkoholia ja denaturointiaineita sisältävä lämmönsiirtoneste on pohjavedelle haitallinen. Se voi vuotaa putken rikkoutuessa porausreikien sorruttua kallioruhjeissa, putkien ja niiden liitosten kuluessa, jäätymisen ja sulamisen rikkoessa suoja- ja putkirakenteen tai muiden syiden johdosta. Lämmönsiirtonesteiden vuototilanteissa lämmönsiirtoaine voi levitä kallio- ja maaperän pohjavedessä nopeasti ja laaja-alaisesti. Energiakaivon vaikutusalueella pohjavesi jäähtyy pohjaveden virtaussuunnassa, jolloin lämmönsiirtoaineen hajoaminen on hidasta.