Juhannus
Unelmaduuninovelli, Maija Alamäki
Äidillä oli kamala hinku päästä mökille. Isosiskoni vinkui
sitä, että haluaisi jäädä yksin kotiin. Äiti ei kuitenkaan anna hänen jäädä,
sillä hän räjäyttäisi koko talon maan pinnalle. Siskoni väitti kovaa vastaan,
ettei tekisi talolle mitään pahaa, mutta olemme kaikki muut toista mieltä.
Pitkän taistelun jälkeen hän kuitenkin tyytyi kohtaloonsa.
Juhannusaattona pakkaan pieneen reppuuni kaiken
tarpeellisen, mukaan lukien uuden kamerani, jonka tätini oli ostanut minulle
syntymäpäivälahjaksi. Olin pitkään haaveillut hyvästä kamerasta ja vihdoin
toivettani oli kuunneltu. Välillä menen yksin metsään kuvaamaan torakoita.
Alkukesästä, kun kävimme ensimmäistä kertaa mökillä, sain ikuistettua
sudenkorennon.
Istuudumme autoon, joka aloittaa matkansa meidän mökille.
Pidän kameraani sylissäni ja isosinkoni nukkuu vasemmalla puolellani. Hän
varmana viime yönä ei käynyt ainakaan liian aikaisin nukkumaan, sillä joku
varmana valvotti häntä puhelimen toisessa päässä. Ja vaikka häntä väsyttääkin
ja ärsyttää, ettei voinut jäädä kotiin hajottamaan kaikkea, on silti ihan
mukavaa, että hän istuu ja kuorsaa autossa minun vieressäni. Jos hän ei ole
koko iltaa kytköksissä puhelimeensa, voimme ehkä mennä soutamaan ja kalastamaan.
Automme kaartaa mökkimme pihaan ja tökin isosiskoni
hereille. Nostamme tavaramme pois autosta ja riennän suoraa päätä hakemaan
mökkimme avaimen, joka on kätevästi piilotettu huussirakennuksen lankun väliin.
Juoksen avaimen ottamisen jälkeen suoraan ovellemme ja naksautan lukon auki.
Elämme hiljalleen mökkielämää, kunnes äiti ottaa esiin
hänen tanssimekkonsa ja pakottaa meidät kaikki lavatansseihin. Siskoni
protestoi jopa enemmän kuin minä, mutta äidin mukaan se on jokavuotinen perinne
ja siellä on pakko käydä ainakin piipahtamassa.
Autossa äiti kuuntelee humppakappaleita ja on jo aivan
tohkeissaan. Lavatanssipaikkaan ei ole pitkä matka ja matka taittuu jopa
yllättävän nopeasti. Paikan päässä isä ja äiti rientävät suoraan lavalle ja
minä jään siskoni kanssa ulos. Huono lavamusiikki syövyttää korvani sisältä
päin ja siskoni on täysin samaa mieltä. Päädymme siis kävelemään
lavatanssipaikan ympärillä. Onneksi se on pienen järven rannassa. Käymme
testaamassa vettä, mikä on aika lämmintä. Siskoni kuitenkin vetää kätensä
vedestä nopeasti pois.
”Hyi! Liian kylmää!” hän vikisee. Otan kamerani esille ja
ikuistan nopeasti hänen närkästyneen naaman.
Kävelemme takaisin parkkipaikalle. Parkkipaikalla on kasa
tavallisia autoja, mutta yksi auto kaikkien niiden joukosta osuu ensimmäisenä
silmään. Se on punainen ja tunnistan merkin heti. Se on Alfa Romeo, mallina
Bertone GT-Junior. Nappaan siitä kuvan. Siskoni löytää pienen penkin, jolle me
molemmat istumme.
Kun äiti ja isä palaavat takaisin ja menemme autolle, olen
jo lopen uupunut odottamiseen. Haluan vain päästä mökille ja katsoa
vastarannassa roihuavaa kokkoa. Ja niin tapahtuukin. Menemme mökillemme,
saunomme, uimme ja grillaamme ja loppuillasta käännämme katseemme kohti
vastarantaa ja sen loimuavaa kokkoa, joka on kaukana, mutta tuo silti
juhannuksen luoksemme.