Juhannus

Unelmaduuninovelli, Maija Alamäki

Äidillä oli kamala hinku päästä mökille. Isosiskoni vinkui sitä, että haluaisi jäädä yksin kotiin. Äiti ei kuitenkaan anna hänen jäädä, sillä hän räjäyttäisi koko talon maan pinnalle. Siskoni väitti kovaa vastaan, ettei tekisi talolle mitään pahaa, mutta olemme kaikki muut toista mieltä. Pitkän taistelun jälkeen hän kuitenkin tyytyi kohtaloonsa.

Juhannusaattona pakkaan pieneen reppuuni kaiken tarpeellisen, mukaan lukien uuden kamerani, jonka tätini oli ostanut minulle syntymäpäivälahjaksi. Olin pitkään haaveillut hyvästä kamerasta ja vihdoin toivettani oli kuunneltu. Välillä menen yksin metsään kuvaamaan torakoita. Alkukesästä, kun kävimme ensimmäistä kertaa mökillä, sain ikuistettua sudenkorennon.

Istuudumme autoon, joka aloittaa matkansa meidän mökille. Pidän kameraani sylissäni ja isosinkoni nukkuu vasemmalla puolellani. Hän varmana viime yönä ei käynyt ainakaan liian aikaisin nukkumaan, sillä joku varmana valvotti häntä puhelimen toisessa päässä. Ja vaikka häntä väsyttääkin ja ärsyttää, ettei voinut jäädä kotiin hajottamaan kaikkea, on silti ihan mukavaa, että hän istuu ja kuorsaa autossa minun vieressäni. Jos hän ei ole koko iltaa kytköksissä puhelimeensa, voimme ehkä mennä soutamaan ja kalastamaan.

Automme kaartaa mökkimme pihaan ja tökin isosiskoni hereille. Nostamme tavaramme pois autosta ja riennän suoraa päätä hakemaan mökkimme avaimen, joka on kätevästi piilotettu huussirakennuksen lankun väliin. Juoksen avaimen ottamisen jälkeen suoraan ovellemme ja naksautan lukon auki.

Elämme hiljalleen mökkielämää, kunnes äiti ottaa esiin hänen tanssimekkonsa ja pakottaa meidät kaikki lavatansseihin. Siskoni protestoi jopa enemmän kuin minä, mutta äidin mukaan se on jokavuotinen perinne ja siellä on pakko käydä ainakin piipahtamassa.

Autossa äiti kuuntelee humppakappaleita ja on jo aivan tohkeissaan. Lavatanssipaikkaan ei ole pitkä matka ja matka taittuu jopa yllättävän nopeasti. Paikan päässä isä ja äiti rientävät suoraan lavalle ja minä jään siskoni kanssa ulos. Huono lavamusiikki syövyttää korvani sisältä päin ja siskoni on täysin samaa mieltä. Päädymme siis kävelemään lavatanssipaikan ympärillä. Onneksi se on pienen järven rannassa. Käymme testaamassa vettä, mikä on aika lämmintä. Siskoni kuitenkin vetää kätensä vedestä nopeasti pois.

”Hyi! Liian kylmää!” hän vikisee. Otan kamerani esille ja ikuistan nopeasti hänen närkästyneen naaman.

Kävelemme takaisin parkkipaikalle. Parkkipaikalla on kasa tavallisia autoja, mutta yksi auto kaikkien niiden joukosta osuu ensimmäisenä silmään. Se on punainen ja tunnistan merkin heti. Se on Alfa Romeo, mallina Bertone GT-Junior. Nappaan siitä kuvan. Siskoni löytää pienen penkin, jolle me molemmat istumme.

Kun äiti ja isä palaavat takaisin ja menemme autolle, olen jo lopen uupunut odottamiseen. Haluan vain päästä mökille ja katsoa vastarannassa roihuavaa kokkoa. Ja niin tapahtuukin. Menemme mökillemme, saunomme, uimme ja grillaamme ja loppuillasta käännämme katseemme kohti vastarantaa ja sen loimuavaa kokkoa, joka on kaukana, mutta tuo silti juhannuksen luoksemme.