Valitse taso

Saimaa 700x.jpg

Pintavesien tila

Pääosa Etelä-Karjalan maakunnan vesistöistä on karuja ja kirkasvetisiä. Sameampia vesiä löytyy Salpausselkien eteläpuolisista järvistä ja joista.

Vesien tilaa arvioidaan uuden luokittelun keinoin. Ensimmäinen uuden luokittelun mukainen pintavesien tilan arviointi valmistui kesäkuussa 2008. Jokien, järvien ja rannikkovesien tila luokitellaan ekologisen ja kemiallisen tilan perusteella erinomaiseksi, hyväksi, tyydyttäväksi, välttäväksi tai huonoksi ottaen huomioon vesialueen luontaiset ominaisuudet. Vesien tilan seurantaa kehitetään niin, että sillä saadaan luokitteluun tarvittavaa tietoa.

Ympäristöhallinnon sivuilta löytyy karttaselain sekä myös pdf-muotoinen kartta alueemme järvien tilan luokittelusta (ks. linkki sivun lopussa).

Tehdyn luokituksen perusteella tarkastelluista järvistä hyvää huonommassa tilassa ovat Lappeenrannan seudun alueella Haapajärvi, Hanhijärvi, Itäinen Pien-Saimaa, Läntinen Pien-Saimaa, Maavesi ja Suokumaanjärvi. Voimakkaasti muutetuista joista hyvää huonommassa luokassa ovat Hounijoki-Alajoki, Rakkolanjoki, Urpalanjoen alaosa ja Vilajoki. Keinotekoinen vesimuodostuma Saimaan kanava ei ole hyvässä saavutettavissa olevassa tilassa heikon vedenlaatunsa vuoksi.

Hyvän tai erinomaisen ekologisen tilan saavuttaminen ja säilyttäminen edellyttää Kaakkois-Suomen Vuoksen vesienhoitoalueella seuraavaa:
Vesistöjen ravinnekuormitus tulee saada selvästi alemmaksi ja tietyillä järvillä on toteutettava sisäisen kuormituksen hallintatoimenpiteitä.

Saimaan-Kuolimon alueella on Suur-Saimaan lisäksi runsaasti erinomaisessa tilassa olevia pienempiä vesistöjä. Näiden herkkien vesien, muun muassa Kuolimon ja sen valuma-alueella olevien järvien tilan turvaaminen on myös tulevaisuudessa tärkeää.

Eteläinen Suur-Saimaa on metsäteollisuuden kuormittama. Teollisuuden kuormitus on pienentynyt merkittävästi 80-luvulta, mikä on näkynyt parantuneena veden laatuna. Teollisuuden jätevesien käsittelyn toimintavarmuudesta huolehtiminen on ensiarvoisen tärkeää häiriöpäästöjen estämiseksi. Hajakuormitus on Suur-Saimaan alueella vähäistä.

Läntisen Pien-Saimaan rehevöitymisen aiheuttamat ongelmat ovat lisääntyneet, ja rehevöitymiskehitys on ehkä aiemmin oletettua vakavampaa. Rehevöitymisestä kertovat usein toistuvat laajat leväkukinnat sekä alusveden happiongelmat. Läntisen Pien-Saimaan kunnostushanke on meneillään.

Maavesi on erillinen vesimuodostuma, joka on salmien kautta yhteydessä läntiseen Pien-Saimaaseen. Maavedellä vesi on luontaisesti humuspitoisempaa kuin läntisellä Pien-Saimaalla, minkä vuoksi Maavesi kuuluu keskikokoiseen humusjärvityyppiin.

Läntisen Pien-Saimaan kuormitus väheni 1990-luvun puolivälissä asumajätevesikuormituksen loputtua ja Maavettä kuormittavan turvetuotannon kuivatusvesien kemikaloinnin alettua. Silti rehevöitymisen aiheuttamat ongelmat ovat lisääntyneet. Kuormituspaine muodostuu nykyisin pääasiassa maa- ja metsätalouden hajakuormituksesta. Hulevesien merkitys kuormittajana on paikallisesti huomattava Lappeenrannan alueella.

Lappeenranta–Taipalsaari -pengertie jakaa läntisen Pien-Saimaan kahtia. Tien läntisellä puolella rehevöityminen on itäistä osaa voimakkaampaa ja veden vaihtuvuus vähäisempää. Rehevöitymisestä kertovat usein toistuvat laajat leväkukinnat ja alusveden happiongelmat. Läntinen Pien-Saimaa on tärkeä vesistö niin Lappeenrannan kaupungin vedenhankinnalle kuin virkistyskäytöllekin. Vesistön rehevöityminen on riski veden hankinnalle. Sekä läntisen Pien-Saimaan että Maaveden ympäristötavoitteet eivät täyty, sillä ekologinen tila on molemmissa tyydyttävä.

Itäistä Pien-Saimaata kuormittavat teollisuuden jätevedet, mutta ongelmat ovat hyvistä virtausolosuhteista johtuen vähäisempiä kuin läntisellä Pien-Saimaalla. Lappeenrannassa Kaukaan tehdas sijaitsee sokkeloisen ja vedenvaihtuvuudeltaan vähäisemmän itäisen Pien-Saimaan läntisessä kolkassa, minkä vuoksi Kaukaan tehtaan kuormitus näkyy vesistössä oleellisesti selkeämmin kuin vastaavasti Joutsenossa ja Imatralla. Itäisen Pien-Saimaan vesiensuojelullinen haaste on Kaukaan tehtaiden aiheuttama kuormitus. Veden tila on merkittävästi parantunut 1990-luvun alussa toteutettujen vesiensuojelutoimien ansiosta. Myös jätevesien vaikutus on vähentynyt, mutta kuormituksen vaikutus näkyy herkästi vesistössä. Itäisen Pien-Saimaan rehevyyden takia sen ekologinen tila on tyydyttävä, eli ympäristötavoitteet eivät täyty

Saimaan kanavan vedenlaatua heikentävät itäiseltä Pien-Saimaalta kulkeutuvat metsäteollisuusjätevedet sekä Mustolan satama-alueen hulevedet ja kanavan kautta vedet kulkevat edelleen Nuijamaanjärveen. Nuijamaanjärveen johdetaan myös yhdyskuntajätevesiä Lappeenrannan Nuijamaan puhdistamolta. Järvi
on kuitenkin arvioitu hyvään tilaluokkaan.

Rakkolanjoen ja Haapajärven veden laatu on huonoa ja ylirehevää johtuen Lappeenrannan jätevesistä ja hajakuormituksesta. Haapajärveä on kunnostettu tilapäisellä kuivattamisella ja Rakkolanjokea on perattu ja sen kalateitä parannettu. Haapajärven kunnostusta toteutetaan myös PISARA - hankkeen avulla.

Haapajärvi 700x.jpg

Haapajärven ohella myös Lappeenrannan Hanhijärvi on maatalouden kuormittama ja voimakkaasti rehevöitynyt.

Urpalanjokea kuormittaa Luumäen jätevedet, maatalous, metsätalous, haja-asutus sekä turvetuotanto. Urpalanjoki on ylä- ja keskiosaltaan voimakkaasti perattu. Kuormitus näkyy vesistön tilassa rehevyytenä. Urpalanjoen Pitkäjärvi on joen keskiosan järvialueen ensimmäinen järvi, minkä vuoksi sen tila heijastaa siihen laskevan joen tilaa. Urpalanjoella ei saavuteta ympäristötavoitteita Suurijärveä lukuun ottamatta. Urpalanjoen yläosan ekologinen tila on välttävä, ja alaosan tyydyttävä. Pitkäjärven tila on myös tyydyttävä. Urpalanjoen koskipaikkojen kunnostaminen on käynnissä lohikalojen elinolosuhteiden parantamiseksi ja samalla tehostetaan alueen vesiensuojelua

Kuolimo on erityisen karu ja kirkasvetinen järvi. Siihen johdetaan yhdyskuntajätevesiä Savitaipaleelta ja Suomenniemeltä. Niiden vaikutukset Kuolimossa ovat olleet toistaiseksi melko vähäisiä. Maa- ja metsätalouden ja haja-asutuksen kuormitusriski Kuolimoon on kuormitusarvioiden perusteella suurempi kuin yhdyskuntajätevesien kuormitus.

Suomijärvi ja Virmajärvi ovat Kuolimon valuma-alueella karuja ja kirkasvetisiä järviä. Kuolimon ja muiden valuma-alueen järvien erinomaisen tilan säilyttämiseksi ratkaisevaa on valuma-alueen hajakuormituksen hallinta. Vesistöjen herkkyys vaatii myös erityisen tarkkaa vesiensuojelua valuma-alueen metsätaloustoimenpiteissä.
Kiesilänjoki–Mustionjoki laskee Kuolimoon. Joen tila on hyvä.

Salpausselkien eteläpuoliset pienet jokivesistöt poikkeavat valuma-alueen maaperältään ja maankäytöltään harjualueiden kirkasvetisistä vesistöistä. Vesistöt kärsivät hajakuormituksesta ja erityisesti maatalous vaikuttaa niiden tilaan. Vesistöt ovat luonnostaan humuspitoisia ja osittain reheviä. Vesistöjen pienuudesta ja vähäjärvisyydestä sekä ojituksista johtuen joet kärsivät ajoittain kuivuudesta. Salpausselkien eteläpuoliset pienet jokivesistöt ja järvet ovat pääosin tyydyttävässä tai välttävässä tilassa.

Salpausselkien eteläpuolella vesimuodostumia kuten Hounijoen-Alajoen ja Suokumaanjoen alueita kuormittavat lähinnä maa- ja metsätalous, turvetuotanto sekä haja-asutus. Alueella on myös lähes luonnontilaisia järviä, jokia ja pienvesiä, joilla on erityisiä suojeluarvoja kuten Mustajoki ja Vilajoki, joilla on alkuperäinen taimenkanta.

Suokumaanjärvi on voimakkaasti rehevöitynyt, happiongelmallinen ja sisäkuormitteinen. Sen ympäristötavoitteet jäävät saavuttamatta, sillä järven ekologien tila on arvioitu välttäväksi.

Vilajoen vesistöalueen Vilajoessa tavataan luonnontilaista purotaimenta. Joen yläosaan kohdistuu turvetuotantokuormitusta, ja alaosaa kuormittavat Ylämaan kirkonkylän jätevedet. Maa- ja metsätalouden hajakuormitus on myös huomattavaa. Vilajoen ekologinen tila on tyydyttävä.