Palvelut
Valitse taso

Mörkö Jousseno rannas

Kummako se kulkenoopi
sarwiniekka Saimahalla,
jonka sarwi sawuaapi
sekä tulta tuiskoaapi.
Owat siiwetkin siwulla
kahden puolen kainalossa.
Mikä mörkö mölähtääpi ..."

Näin kirjoitti "Sanansaattaja Wiipurista" -niminen sanomalehti kertoessaan Suomen ensimmäisestä höyrylaivasta, joka oli saanut nimekseen Ilmarinen. Ensimmäiselle purjehdukselleen Ilmarinen lähti 10.8.1833 Kiteen Puhokselta päämääränään "Joutsenon ranta" eli Wärrönlahti - Honkalahti. Hinauksessa oli viisi lotjaa. Se teki vielä elokuussa toisenkin matkan Joutsenoon.

Siihen saakka oli valtava puutavaraliikenne Saimaan etelärannalle hoidettu purjelotjilla, jotka kulkivat vain myötätuuleen. Varppaamallakin kuljettiin, mutta se oli työlästä. Parhaassa tapauksessa ehti lotja tehdä neljä matkaa jostain Varkauden tienoilta sulan veden aikana Joutsenoon.

"Kiteen keisari" Nils Ludvig Arppe omisti Ilmarisesta kaksi kolmasosaa ja viipurilainen suur-liikemies Johan Friedrich Hackman yhden kolmasosan. Arppe oli ensimmäisellä purjehduksella mukana ja Hackman oli häntä Joutsenon rannassa vastassa.

Vuonna 1983 oli kulunut 150 vuotta tästä merkkitapauksesta. Sen kunniaksi esitti Kirkonkylän nuorisoseura Pertti Vuoren kirjoittaman Joutsenolaisen perinnenäytelmän "Mörkö Jousseno rannas". Näytelmä esitettiin vielä seuraavanakin vuonna.

Seuraavassa muutamia kuviteltuja katkelmia Tuppuran talon pihalta Wärrönlahden rannalta v. 1833. Väkeä on talon pihalla, josta on hyvä näköala lahdelle. Torvelan Jussi tulee huohottaen mäelle.

- Nyt se jo näkkyy kohtsilteä tuost rannastakkii se onkapuatti. Mie käi venniel sitä kassomas.
Tiijättäks työ mitä! Sil ol viis lotjoa perässeä. Hittoast se sielt tulluo, mut tulluo koko aja. Senko tulj kipunoissie. Ja vastatuulie viel!
- Paholaise puatti se o. Nythä tuuluo rannast poispäi, virkkoi siihen Evan Juonas. Ja sie hoastat jot se tulluo vastatuulie. Sanoppas jot mite sitä souvetoa!
- Eihä sitä souvetakkoa airoloil.
- Ko hoastoat, jot sil o kolmekymmänt hevosta soutamas, hihkaisi siihen Hatun Kaisa.
- Hoastoat mitä hoastoat. Mite ne nyt hevost soap soutamoa, epäili Saikon Anna.
- Mikäs siin. Senko airo narul kiine hänteä. Viskuoha se hevone muutekii hänteäse. Ja ko kolmekymmänt hevost pannoa lotja ryvil hänteäse läiskyttämmeä, ni kyl lotja kulkuo, leukaili Hinkan Mikko.
- Ja syli halkoloi männyö ruppiimas niil hevosil. Mut mite ne nyt hevost halkoloi syöp? ihmetteli Hyvättise Ieva.

Kilpiän Matti oli nuori rahtimies, joka oli nähnyt maailmaa vähän enemmän, Viipuria ja Pietaria myöten. Matti puuttui nyt nauraen puheeseen.

- Elähä nyt! Mitä työ akat horisetta. Eihä siel puatis mitteä hevosii uo. Siel o massina, mil o samallaine voima ko kolmelkymmänäl heosel ois. Siin puatis o iso vespata, mitä niil halkoloil keiteteä. Siin viest tulluo höyryy ja se höyry pyöritteä kamme avul siipii, mitkä on niiko myllys. Ne tavottoat vettie ikkeä ko airot ja sillo se puatti kulkuo höyry voimal.

Tulipa välillä Lappeen miehen ja Virkse Pekon kanssa tappelukin. Se kuitenkin loppui, kun äkkiä kuului Ilmarisen pillin ääni.

- Hyvä isä! Mikä se ol? kiljaisi Hyvättisen Ieva.
- A nyt se mörkö möläht! tokaisi Matti ja nousi aitan katolle. Tähä se o tulos, tähän lahukkoa. Ai ko sanka savu se nostoa... On sil pahalaisel viis lotjoa perässeä. Hiljoa se kulkuo, mut oha sil vejettävviikii!!
- A nyt tulluo herroi mei kirkkoherra kans, kiljahti Hatun Kaisa. Tuo taitoa olla isse herra Hak manni ja sen emäntä ja oha siin ruustinnakkii.

Tuppuran isäntä meni vieraita vastaan.

- Jos rovast vähä selvittäs meil tätä onkapuattii, ko kuka hoastoa mitekii sen asia.
- Hyvää päivää, hyvät miehet ja naiset, tervehti rovasti Mäklin. Jospas minä selvittäisin vähän, hyvä Joutsenon rahvas, miten tämä laiva tulen voimasta liikkuu. Kyllä sillä on älyä ollut joka sen päälle alkoi ensist aprikoitsemaan. Höyry uloskäypi uunist, joka on kova valkian voimaa vastaan.Valkian päällä on peitetty kattila täynnä vettä. Se kattilast nouseva höyry sisäänlasketaan torveen, josta se vielä monen laitoksen kautta panee rattaat liikkeelle. Nämä on asetetut kahden puolen, piammastaan keskelle laivaa ja melkein yhtä näköset myllyn vesirattaan kanssa. Koskas nyt osa rattaasta tavottaa veteen, niin leikkaavat rattaanlapiot vettä ikään kuin airot. Ja niin kulkee laiva kovemmalla eli hiljemmällä kireydellä sekä myötäsessä että vastasessa miten sitä kuljettaja asettaa.

Ilmarisen pilli kuuluu läheltä useamman kerran. Väki mykistyy. Vielä vihellyksiä.

- Hyvä isä siunoa! Nyt se o melkei rannas!

Lopuksi sopinee muutama säe Pirkko-Liisa Vuoren piirileikistä "Meijän kotiseutu"

"Höyrylaiva Ilmarinen Saimaan vettä kyntää!
Ukot, akat Joutsenossa kassomahan ryntää!"

Josef Mäklin oli näinä vuosina Joutsenon kirkkoherra. Poikkeuksellinen siksi, ettei hän ollut lähtöisin säätyläissuvusta, vaan kirkonvartijan poika Pietarista. Erittäin lahjakas, sillä hänet nimitettiin kirkkoherraksi jo 25-vuotiana. Hän oli varmuudella ensimmäinen Joutsenon kirkkoherra, jonka äidinkieli oli suomi.

Kotiseutuneuvos Pertti Vuori