Valitse taso

Kesäkäräjät v. 1672

Joutsenon Kirkonmäkeä on sanottu myös Kapakkamäeksi ja siihen on ikävä kyllä olemassa perinnettä. Tässä vähän faktaa ja fiktiota asiasta. Jo hyvin varhain pitäjän perustamisesta alkoi aihetta löytyä.

 
Rahvaan valitus


Kauniina kesäpäivänä Armon Vuonna 1672 oli Hänen Kuninkaallisen Majesteettinsa vasta nimitetty Lapveden alisen kihlakunnan tuomari Antonus Severus Ithimaeus saapunut pitämään kesäkäräjiä varta vasten Joutsenoon täällä kovasti vaivanneen jumalattoman menon vuoksi. Kirkonmäelle oli kertynyt rahvasta kymmenittäin kuulemaan oikeuden päätöstä asiasta, josta sille oli valitettu.
Kun tämä kiinnostava asia tuli vuoroonsa, kutsui oikeudenpalvelija esiin Sipi Nevalaisen, Matti Nuutinpojan, Heikki Eerikinpojan sekä Heikki Laurinpoika Nevalaisen, joilla oli yhteinen rahvaanvalitus oikeudelle.

Kun tuomari käski miesten esittää asiansa, puhkesi Sipi Nevalainen puhumaan.

- Meil ois yks nöyrä anomus Korkiast Kunnioitettaval Oikeuvel. Ko täst meijä Kirkkomäest
on tult sellane paikka, jot teäl ei tavalline ihmine uskalla ies pyhäpäivän kulkii.
- Ko arvosa oikeus männyö vaik kassomoa vaik tuoho kirko vieree, ni siin on kaike näköst hökkelii. Miehii makkoa roatonnoa kännipäisseä seinävierustol keskel kirkast Jumalapäiveä.
Tähä meijä Kirkkomäel on pessiytynt semmosta sakkii, jot hirvitteä.
- Pyhäpäivin ne myöp olutta ja juop olutta ja sit koatoat aitoloi, tekkyöt vahinkuo peltoloil, varastoat ja koatoat puita mist sattuu.
- Myö Jousseno rahvas maksetoa kaik verot niiko pitteä, mut luulook Korkii Oikeus, jot neä mitä maksoat!! Ei huoli luullakkoa ja kaikeks lisäks neä on luvattomast tulliet Joussenuo.
- ... nii ja Kirkomäel on usiast miehii täyes hutikas ja tappeluot keskenneä senko puukot häiläät, ryösteät tavallisit kulkijoit evveät ja huorat huuteluot hävittömmiii, rohkeni jo tuohtunut Matti Nuutinpoikakin puuttua puheeseen. Toiset valitusmiehet nyökkäilivät ja todistivat puheet oikeiksi.
Vielä tuomari Ithimaeus kysyi yhteiseltä rahvaalta, mitä mieltä se oli äsken kuullusta. Yhteinen rahvas todisti kaiken olevan niinkuin sanottu oli.
- Nii, ja mitäs Korkii Oikeus sannuo siint, ko ne akat pyllistiit mei kappalaisel Ericus Martinil, ko heä män niitä torumoa!!! huusi kimeä naisääni joukon takaa.
Tässä oli tuomarin tiukasti nuhdeltava rahvasta, joka purskahti yleiseen naurunrähäkkään. Tuomari muistutti nauramisen olevan sopimatonta oikeudenistunnossa saati kirkkosalissa ja Kirkonmäellä.

 
Tuomio


Oikeus katsoi valituksen oikeutetuksi ja määräsi kaikki mökit kolmen viikon kuluessa hävitettäviksi, lukuun ottamatta äsken mainitun kappalaisen Erikin lesken ja lukkarin mökkejä sillä ehdolla, etteivät he ota näitä tuhottujen mökkien asukkaita asumaan luokseen.

Leski ja lukkari eivät myöskään saaneet lupaa myydä olutta tai viinaa itse eivätkä toisten puolesta kuin ainoastaan pyhäpäivinä ja juhlapäivinä ennen ja jälkeen jumalanpalveluksen eikä silloinkaan enempää kuin välttämätön tarve ja jano vaatii.

Maanomistajat eivät saaneet rakentaa näille irtolaisille mökkejä. Kaikista rikkomuksista määrättiin 40 markan sakko. Määräysten täytäntöönpanoa valvomaan määrättiin kapteeni Elias von Nandelstadt, Karsturannan säterin omistaja, sekä lautamiehet Matti Solja ja Klemetti Myllärinen.

 
Hökkelit palavat


Edellä mainitut eivät saaneet mökkejä hävitetyiksi laillisin keinoin. Seuraavan kevään huhtikuussa eräänä lauantaipäivänä oli kirkkoherra Georgius Johannis Joutzenius kutsunut von Nandelstadtin ja nimismies Gabriel Storckin luokseen.

- Olen katsonut tarpeelliseksi teidät, hyvät miehet, tämän meitä kiusaavan hulinan lopettamiseksi. Lautamiehet eivät saaneet hökkeleitä häviämään. Mitä on tehtävä, kapteeni von Nandelstadt? aloitti kirkkoherra puheensa.
- Arvon kirkkoherra. Minä yritin lautamiesten kanssa, mutta mökkien purkajia ei saatu. Joutsenon miehet pelkäävät henkensä puolesta. Kaikkia on uhattu tappamisella. Nimismiehellä ovat mielestäni parhaat keinot, eikö niin?
- Kyl se niin on, herrat, jot niist ei peästä muute ko polttamal ne kerta kaikkiaa. Miul on varattu luotetut miehet tervakusipyttylöihe kans. Mie ehota, männeä sin paikal ja sytytettöä ne hökkelit palamoa.
- Niin on tehtävä. Minä en aio sietää, että tämän tulevan Pyhän Johanneksen päivän kihuissa on enää sellaista jumalatonta menoa kuin tähän asti.

Niinpä nämä kolme ratsastajaa menivät kuin Ilmestyskirjassa kirkolle ja kirjat kertovat, että heidän läsnä ollessaan paloivat mökit poroksi, kuten seuraavissa kesäkäräjissä todettiin. Samoilla käräjillä saatiin rikkomuksista ensimmäiset sakot. Ratsutilallinen Pärtty Kesola oli kaksi kertaa vienyt olutta Kirkonmäelle myytäväksi. Pärtty sai luvatun 40 markan sakon. Klemetti Frosti oli syyllistynyt samaan rikokseen, mutta päästettiin köyhyytensä vuoksi kolmen markan sakolla.

 
Ensimmäinen savupiipullinen talo


Jonkinlaiseen tulokseen siis päästiin. Hökkelit olivat palaneet kunnon ihmisten mieliksi ja kapteeni von Nandelstadt sai v. 1678 kesäkäräjillä luvan perustaa majatalon Kirkonmäelle savupiipulla varustettuun taloonsa. Samalla hän sai yksinoikeuden oluen myyntiin. Tällä monopolilla oli hiukan vaikutusta olojen siistiytymiseen.

Kirkko sai täten kuitenkin vierelleen mahtavan kilpailijan, josta joutsenolaisten mielissä pyrki tulemaan tärkeysjärjestyksessä ensimmäinen. Kirkonmäkeä alettiin yhä enemmän nimittää Kapakkamäeksi. Tämä ei luvannut hyvää tulevaisuudessa, kuten tulemme jäljempänä näkemään.

Kotiseutuneuvos Pertti Vuori