Valitse taso

Keisarin vierailu


Pikkuviha- hattujen sota- 1741-1743 oli päättynyt Ruotsin kannalta onnettomasti. Turun rauha v. 1743 määritteli rajan uudelleen ja se siirtyi Etelä-Suomen kohdalta Kymijokeen. Joutseno jäi nyt Venäjän puolelle. Kustaan sota vielä 1788-90 koetteli rajan pysyvyyttä, mutta Värälän rauha 1790 jätti sen paikoilleen.

Keisarin Venäjällä olivat asiat olleet monin tavoin sekaisin keisari Paavalin aikana, mutta hänen poikansa Aleksanteri I oli vapaamielinen ja uudistuksia haluava hallitsija valtansa alkuaikoina. Valtaistuimelleen v. 1801 noustuaan hän oli mm. päättänyt tutustua laajan valtakuntansa eri osiiin. Heinä-elokuun vaihteessa v. 1803 hän oli saapunut Suomeen tekemään kierroksen vastikään liitettyyn valtakuntansa uuteen osaan.

Joutsenon kirkonmäelle oli sinä päivänä kertynyt väkeä tavallista enemmän. Oli kuin kihupyhä konsanaan. Kirkkoherra David Platan oli viime pyhänä lukenut kirkollisen ilmoituksen, jossa kehotettiin väkeä tulemaan kirkonmäelle osoittamaan tarpeellista kunnioitusta Hänen Majesteetilleen.

Rahvaan kesken käytiin arvailuja moneen suuntaan. Vesvalkon ja Torkkelin nuoret isännät olivat tulleet Korvesta saakka asiaa ihmettelemään.

- Mikähä sen keisarin nyt telläs tänne meijä pitäjeä astikka, tuumaili Vesvalkon Juho toverilleen?
- No se tietyst tulluo Imatroa kassomoa. Käihä se Katariina-keisarinnakii siel. Meijä vanha isä hoasto, jot heä ol sen nähtkii. Mut kuitekii keisarinna senko käväs. Kasso koske ja sen kyyvvi kans läks.
- No työ Korve nuoret miehet että tietystkeä olt kirkos kuuntelemas, ko kirkkoherra sano, jot keisar on yötä Savtaipalie pappilas ja on kiertänt jo Savolinnat ja Punkaharjut ja nyt se tulluo meit joussenolaisii kassomoa, sanoi siihen Hatun Kaisa, joka kirkonmäen juurella asuvana ehti jokaiseen kirkonmeininkiin.
- No, vot! Hatu Kaisoaha se tulluo keisar kassomoa, ko sil on viel Kaisa näkemättä, riemastui siihen Finnin nuori Juho. Sithä se onkii keisar kaik moalima ihmiet näht!
- Elä sie Vinni poika yhteä koppaile. Pappi sano, jot keisar tahtuo tutustuu alamaisiisa. Ja niitähä myö olloa.
- Mie ko en olt kirkos, ni hoastoks se pappi viel mitä muuta? kysyi nyt Ravattise Maria-emäntä alapitäjält.
- No hoasto, hoasto. Se sano, jot keisar syöp sit päiväruuvva Jousseno pappilas. Sit heä männyö Ruoklahel ja on siel pappilas viel yötä.
- Herra Isä! Jot mei hyvä keisar syöp Joussenos! Siin se o ruustinna ihmeisseä, jot mitä nii iso herra oikei syöp, kiljaisi Ravattise Maria siihen.
- Mie ko uon siit pappila noapurist, ni uonha mie vähä sitä meininkii näht. Vasikka ainakii mänetti henkiesä. Rieskoa naiset nousiit oamul varrai paistamoa ja pienii tyttölöi on patistettu mansikkoa ja mustikkoa. Vissii ne tekkyöt tilluskoa niiko jälkruuvvaks! Näin arveli taas Finnin Juho.
- Meä Saimoasee tilluskais kans. Mut jos mie oisi keisar, ni kyl mie tahtosi ainakii mei mamma tekemeä piranoa, tokaisi Vesvalkon isäntä.
- Mut kassokoaha! Mitä se teä toine pappi, teä Luntaani, nyt asetai tuoho tieviita vierie ropuskoilloa (nelipyöräiset hevosvaunut).
- Työ nyt hoastatta, mitä hoastatta. Antakoaha, ko mie sano, jot mitä täs kohtsilteä tapahtuu, puuttui puheeseen kirkkoväärti Antti Pönniä, joka hetkeksi ehti pysähtyä paikalle.
- Ko keisar tulluo tähä kirkol, ni teä kappalaine Luntaani (Johan Lundan) käyp ropuskoinie näyttämää tietä, mist Ylä-Pappiloa männeä.
- Lienyööks sil keisaril montakii hevosta ropuskoitoa vetämäs? tuumaili Hatun Kaisa.
- No sehä o selvä, jot ainaskii kuus valkiita hevosta. Pappila pehtuor jo sur sitä, jot höijä hyvveä äpärikkyö on laskettava kaik sen saki hevoset syömeä. Hevosii kuuluu oleva iha 100. Siin on neät mukan monellaist herroa ja sit tietyst henkvartijat. Tämän tiesi taas Finnin Juho.
- Kyl teä on nii kommiita. Pitäs nyt ainakii lukkari olla laulamass jokkii virs keisari kunniaks, tuumi Ravattisen Maria.
- Elä veikkone hoasta, jot se Kokkone peästettäs tähä viel kiekumoa. Kirkkoherra on kuulemmie laittant sen Suokmoal muka jollekkii asial, jot se ei voa ois keisarii lähelläkkeä, oli Hatun Kaisa taas tietävinään.
- Nyt kuuluu jo kumu Lappielt päi! Asettukkaa akat ja ukot tie vierie kahe puole! Akat niijaat syväl ja ukot roapasuot jalkoa, ko keisari ropuskat keäntyyt pappiloa päi! Näin huusi nimismies kirkon aidan päältä.

Niin ajoi keisarin seurue Joutsenon kirkonmäeltä Ylä-pappilaan, jossa kirkkoherra David Platan hermoilevan ruustinnansa kanssa heitä odotti. Ihme kyllä tästä keisarin vierailusta Joutsenossa ei ole säilynyt kerrottuja muistoja. Käsiini saamassani matkakertomuksessakin vain mainitaan keisarin aterioineen Joutsenon pappilassa. Savitaipaleellakaan ei ole juuri kummempia muistoja säilynyt, vaikka keisari sentään yöpyi siellä.

Korpi = Korvenkylän vanha nimitys
ropuskat = nelipyöräiset hevosvaunut
tilluska = mansikka-mustikkasurvosta+leivänpaloja, lasten kesäherkku
pirana = Joutsenon perinneruoka. Pavuista tai herneistä, ohrajauhoista yms. muhennos

Kotiseutuneuvos Pertti Vuori