Valitse taso

Tiainen Arja


Arja Riitta Hannele Tiainen
Syntynyt 19.10.1947 Seinäjoella
Asuu Vantaalla
Kirjailija
Valtion kirjallisuuspalkinto 1983

Tiainen Arja

 

Arja Tiaisen runoja on kuvattu sanoilla "voimakas temperamentti, kovapintaisuuden ja tunteellisuuden jyrkkä vuorottelu, puheen- tai huudonomainen runous". Näistä syntyy hänen runoudelleen tyypillinen omaleimainen rytmiikka ja kuvasto. Runojen lisäksi Arja Tiainen on kirjoittanut kritiikkiä, novelleja, kuunnelmia, polemiikkia antologioissa ja lehdissä. Erilaisissa kansainvälisissä julkaisuissa on ollut hänen runojaan.

"Tuotannossani ovat ns. punaisena lankana miehen ja naisen roolit, yhteiskunnalliset vääryydet, kulttuurielämän kiemurat, rakkaus kaikissa muodoissaan etärakkaudesta lähikontakteihin, vihasta iloon, pettymyksestä onnen huumaan, runoilijakohtalot, aikamme naurettavuudet, surut, sodasta köyhyyteen ja osattomuuteen - realistisesti sekä myyttien kautta, käyttäen hyväksi tarinaperinteitä, satuteemojakin", Arja Tiainen sanoo. Hän toteaa ihmisten jostain syystä parhaiten muistavan hänen 70-luvulla julkaistut teoksensa: Palava susi, Saatanan tytär, Vallan Casanovat, jota poliitikot innolla tavailivat. "Uusin teokseni kertoo vihdoin onnellisesta rakkaussuhteesta..."

Arja Tiainen kertoo edesmenneiden vanhempiensa olleen karjalaisia evakkoja, isä viipurilainen veturinkuljettaja, äiti syntyjään Pyhäjärveltä. "Eli kodissa puhuttiin karjalaista murretta, leivottiin piirakoita ja tanhuttiin. Isä soitti kannelta, ja kaikki elämäntavat olivat karjalaisia", runoilija kertoo. "Itse synnyin vasta sotien jälkeen Pohjanmaalla, joskaan en ole koskaan tuntenut itseäni pohjalaiseksi, päinvastoin. Uskoakseni runosuoni sykkii parhaiten Karjalassa. Verenperintönä." Runoilija sanoo, että heillä perheessä oli rikas kielikuvasto ja sellainen tyyli, ettei murheeseen taituta. Se tarkoitti kestävyyttä ja tapaa nauraa hirveissäkin kohtaloissa.

"Tietenkin murteelleni naurettiin Etelä-Suomen kouluissa, samoin ekaluokalla Pohjanmaalla. Murre katosi, kun vanhemmat kuolivat. Puhun yleiskieltä, mutta tarkkavaistoinen löytää runoistani vissiä laulullisuutta."

Arja Tiainen toteaa elämän heittäneen hänet Etelä-Suomeen. "Mutta harvapa meistä kotiseudulleen jää, olletikaan, kun en edes tiedä, missä kotiseutuni olisi... Ehkä kielessä.".



Tuotanto

Nukun silmät auki
1971. WSOY. Runoja.

Suomi go go
1974. WSOY. Proosaa.

Palava susi
1977. WSOY. Runoja.

Saatanan tytär
1977. WSOY. Runoja.

Vallan Casanovat
1979. WSOY. Runoja.

Isolde pakolainen
1981. WSOY. Runoja.

Kalastaja Merlin
1982. WSOY. Runoja.

Tuhkimo ja Mefisto
1983. Gummerus. Proosaa.

Valitut runot
1984. WSOY.

Ruusu, ruusu tämän lumisen maiseman keskellä
1985. WSOY. Runoja.

Jokainen yksinään paperin äärellä
1989. WSOY. Runoja

Onnen ylkämies, murheen morsian
1994. WSOY. Runoja.

Puiden alla, vihreässä palaverissa
1999. WSOY. Runoja.

Tää tojota ei lähe liikkeelle : ajopäiväkirja
2006. WSOY. Runoja.

Lapsilta kielletty
2012. WSOY. Runoja.


Tiedot päivitetty 17.7.2011