Valitse taso

Pakkanen Kaija


Syntynyt 11.12.1915 Leppävirralla
Kuoli 12.9.2003 Espoossa
Ylioppilas Imatran yhteiskoulusta 1935
Sairaanhoitaja Viipurin airaanhoitajatarkoulusta 1939, toiminut sotasairaaloissa 1939-42
Yhteishyvä-lehden lasten- ja nuortenosaston toimittaja 1955-65. Saman lehden vakituinen pakinoitsija 1965-70
Suomen Nuortenkirjaneuvoston kotimaan sihteeri 1959-68, johtokunnan jäsen 1969-70
Nuorten Kirjan kunniamaininta 1954
Otavan palkinto 1960
Nuorten Kirjan kunniamaininta 1963
Nuorten Kirjan palkinto 1966
Valistuksen palkinto 1967
Tauno Karilaan palkinto 1971
Espoon kaupungin tunnustuspalkinto 1975
Valtion kirjallisuuspalkinto 1977
Arvid Lydeckenin palkinto 1977
Lastenkulttuurin valtion palkinto 1983
Suomen Leijonan Ritarikunnan ritarimerkki 1984
Topeliuspalkinto koko tuotannosta 1985
Elvis ry:n valtakunnallisessa kilpailussa sanoitussarjan 4. palkinto 1988
Topeliuspalkinnon ehdokkuus 1988
Suomen Nuorisokirjailijoiden kunniajäsen 1990
Suomen Nuorisokirjallisuuden Instituutin kunniajäsen 1995

Pakkanen Kaija
    

 
Kaija Pakkanen kertoi, että lähes jokainen kirja on ollut tärkein sitä kirjoitettaessa. Varsinaista pääteostaan hän ei halunnut nimetä. Esille nousevat kuitenkin kirjat Missu löytää ratkaisun (1953), Tuntematon Gisela (1958) ja Sebastianin tytär (1970).

"En yleensä toimi niin, että ottaisin tietoisesti käsittelyyn jonkin aiheen. Ne tulevat - tai ovat pyörineet mielessäni jo vuosikausia, kunnes joku tunkeutuu toisten takaa esiin ja on valmis kirjoitettavaksi, hyvin tai huonosti. Siitä sitten päättävät lukijat", hän sanoi.

Runot ovat merkinneet hänelle ehkä eniten. "Niitä olen kirjoittanut koko ikäni ja kirjoitan yhä. Niihin samoin kuin satuihin olen sisällyttänyt elämänfilosofiaani. Jos olisi nk. aikuisten kirjailija, olisin kenties runot kirjoittanut toisin", Kaija Pakkanen arvioi.

Kaija Pakkasen elämänfilosofia sisältyy seuraaviin ajatuksiin:

NÄIN MINÄ AJATTELEN

Minä en usko mustavalkoiseen maailmaan. En tarkoita tässä erilaista ihonväriä, vaan äärimmäisiä mielipiteitä. Mustavalkoinen maailma merkitsee äärimmäisyyspooleja joka taholla. Se on vihan ja koston maailma.

Kukaan ei ole aina itse oikeassa ja toinen väärässä. Minä en halua antaa työni välityksellä lapselle vihan asetta, vaan halun pyrkiä ymmärtämään. Toistensa ymmärtäminen on tärkein keino ihmisten lähestymisessä. En myöskään halua sanoa lapselle, että juuri tämä tai tuo ratkaisu on ainoa oikea, vaan yritän antaa hänelle mahdollisuuden itsenäiseen ajatteluun ja erilaisten asioiden mielekkääseen ratkaisuun. Toivon mukaan hän pystyy etsimään ja löytämään kanssaihmisiä, lähimmäisiä, yli kaikenlaisten rajojen: maantieteellisten, poliittisten, uskonnollisten, rotu-, kieli-, kaikenlaisten rajojen yli.

Olen aikuisten rinnalla lapsen puolesta. Ennen kaikkea yritän päästä lapsen tasolle, en laskeutua, vaan nousta ylöspäin hänen tasolleen, asemaan, josta me aikuiset olemme useimmiten pudonneet pois.

JA NÄIN MINÄ YRITÄN TEHDÄ JA ELÄÄ.

Kaija Pakkanen tunsi olevansa karjalainen - hänen isänsä on syntynyt Käkisalmessa, äiti Sortavalassa. "Mitä kirjoihini tulee, niistä useimmista henkii karjalainen väki ja luonto. Useita kirjojani käsittelen pelkästään karjalaisen kirjoittajan kannalta. Runot ovat nekin usein liittyneet karjalaiseen aiheeseen, ehkä joskus selvästi näkyen tai sitten vain minun omassa mielessäni."

Kaija Pakkanen oli suomentanut 162 lasten- ja nuortenkirjaa ruotsin, saksan, tanskan ja englannin kielestä vuosina 1962-1997.



Tuotanto

Annikki, sairaanhoitajaoppilas
1950. Gummerus. Romaani.

Metsässä tapahtuu
1953. Keskusmetsäseura Tapio. Satu. Saman kirjan uudistettu laitos (3. painos) nimellä "Ikihongan salaisuus" v. 1995.

Missu löytää ratkaisun
1953. Gummerus. Romaani.

Raija
1954. Gummerus. Romaani.

Iloinen satu Soreasta
1955. Gummerus. Satu.

Ulla ja silkkiruusu
1956. Gummerus. Romaani.

Tuntematon Gisela
1958. Gummerus. Romaani.

Vimperin pihan Ilona
1959. WSOY. Romaani.

Pien-Hauska
1961. WSOY. Satuja ja saturunoja.

Peten syntymäpäivä
1963. WSOY. Kertomus.

Kapteeni Mikko, ohoi!
1966. WSOY. Kertomus.

Löytyi luola
1967. WSOY. Kertomus.

Kaksi Kukkopilliä (yhdessä Marjatta Kurenniemen kanssa)
1968. WSOY. Loruja ja runoja.

Minä kerron, piirrä sinä
1969. WSOY. Satuja.

Sebastianin tytär
1970. WSOY. Romaani.

Tule, sanoi Tomtom
1972. WSOY. Satu.

Huilu hilpeä
1976. WSOY. Loruja ja runoja.

Yllätys, yllätys
Eläinloruja Hazenin ja Shortallin kuvakirjaan. 1976. W & G.

Hassu noita ja muita saturunoja
1980. Sanoma Oy.

Huisin hauska seikkailu
1980. W & G. Satu.

Meidän kylän lapset
Muistelmateos lapsille. 1980. Otava.

Leikitään!
Loruja Satomi Ichikawan kuvakirjaan 1982. Otava.

Leikkimökin runokoppa
Valitut lorut ja runot. 1982. Otava. Noin puolet käännetty ukrainaksi 1988.

Pyörät pyörivät
Loruja Carlo Michelinin kuvakirjaan. 1983. Otava.

Arvaas mikä!
Runoarvoituksia. 1983. Otava.

Hei, sirkus tuli kylään!
1983. W & G. Kuvakirja.

Lastenkamarin satuja
Valitut sadut. 1984. Otava.

Mitä vilistäjäpeikolle tapahtui
1984. Otava. Kuvakirja.

Päivää, Amerikka!
1985. Otava. Romaani. Käännetty sloveniaksi 1987.

Taikamatto
Suomennosrunojen valikoima. 1985. W & G.

Joutsenten päivä
1987. Otava. Romaani.

Tilkkutäkki
1988. Otava. Satuja ja runoja.

Tapahtui kesäsaaressa
1990. Otava. Muistelukirja. Käännetty viroksi 1992.

Iloinen luontokirja
Runoja ja juttuja. 1992. Sanoma Oy.

Iloinen pillipiipari
1993. Otava. Runoja.

Runoretki
2001. Otava. Lastenrunoja.


Näytelmäkäsikirjoitukset:


Kapteeni Mikko, ohoi!
1972. Kuopion yhteisteatteri.

Hei peikot, vekkuliveikot
1989. Nukketeatteri Sampo.

Pieni setämies, nukkenäytelmän runo-osuus sekä tekstin suomennos
1993. Nukketeatteri Sampo.

Lisäksi muita näytelmiä teattereille ja televisioon sekä kuunnelmia koulu- ja lastenradioille ja sanoituksia lastenlauluihin.

Toimitetut teokset:

Suomalaisia satuja
(Rudolf Koivu, Raul Roine). 1975. Sanoma Oy.

Aasialaisia kansansatuja
Myös suomennos. 1978. Weiling + Göös.

Aurinkosatuja
Tekstittäjänä ja työryhmän vetäjänä. 1983. UNICEF.

Satupuu
Leena Laulajaisen kanssa. 1987. Weiling + Göös.

Runoretki
2001. Otava. Lastenrunoja.