Valitse taso

Paavolainen Olavi


Olavi Lauri Paavolainen
Syntynyt 17.9.1903 Kivennavalla
Kuollut 19.7.1964 Helsingissä
Ylioppilas 1921
Estetiikan ja kirjallisuushistorian opintoja Helsingin yliopistossa 1921-25
Kirjailija
Oy Yleisradio Ab:n teatteriosaston päällikkö vuodesta 1947-64
Eino Leinon palkinto 1960




Kivennavalla syntyneen Olavi Paavolaisen on todettu olleen kokonaisen sukupolven makutuomari, ateljeekriitikko ja impulssien antaja. Hän oli jo kouluaikanaan monipuolisen kiinnostunut taiteesta. Paavolainen kuului Nuoren Voiman Liiton kirjallisen piiriin ja osallistui mm. yhteiseen runokokoelmaan Hurmioituneet kasvot (1925), jonka muita kirjoittajia olivat Lauri Viljanen, Elina Vaara, Katri Vala, Yrjö Jylhä ja Ilmari Pimiä. Joukko tuli sittemmin tunnetuksi Tulenkantajien nimellä. Paavolainen oli koko tulenkantajapolven idoli, johon 1920-luvun nuorekas urbaani eksotiikka henkilöityi.

Olavi Laurin nimellä Paavolainen julkaisi Mika Waltarin kanssa koneromantiikkaa ja suurkaupunkilaisuutta ylistävän runokokoelman Valtatiet (1928). Omassa esikoisteoksessaan, esseekokoelmassa Nykyaikaa etsimässä (1929) hän pohti elämän koneellistumista ja kaupungistumista sekä esitteli uusia taidevirtauksia, joista tuon ajan Suomessa ei juurikaan tiedetty: dadaismia, futurismia, venäläisiä vallankumouslyyrikoita. Se on edelleen aiheen ohittamaton lähdeteos. Poleeminen Suursiivous eli kirjallisessa lastenkamarissa (1932) oli tulenkantajien romantiikan kritiikkiä sekä samalla itsekritiikkiä.

Paavolaisen tuotannon painavimman osan muodostavat teokset, joissa kirjailija kartoittaa sodan varjostaman Euroopan tilaa. Teoksessa Kolmannen valtakunnan vieraana hän puoliksi hämmentyneesti ihailee, puoliksi terävästi arvostelee Hitlerin Saksaa. Etelä-Amerikan matkan jälkeen syntyneissä kirjoissa Lähtö ja loitsu sekä Risti ja hakaristi kirjailija tarkastelee valtameren takaisesta perspektiivistä Euroopan kulttuuriongelmia ja aatteellisia joukkoliikkeitä.

Olavi Paavolainen toimi 1941-44 tiedotuskomppanian upseerina Itä-Karjalan sotaretkellä. Aikaa uhmaa hänen sotapäiväkirjamerkintöjen pohjalta syntynyt teoksensa Synkkä yksinpuhelu I-II, jossa hän mm. arvioi sota-ajan henkistä ilmapiiriä ja niitä asenteita, jotka veivät Suomen sotaan.Kirjaan sisältyvät myös upeat kuvaukset karjalaisen erämaaluonnon kauneusarvoista: Aunuksesta, Syväriltä ja karjalaisista kalmistoista. Teos nostatti suuren kohun, ja sen saama tuomitseva kritiikki sai aikaan Paavolaisen vaikenemisen kirjailijana.

Paavolainen kirjoitti omasta taustastaan kirjassa Uuno Kailaasta Aila Meriluotoon (1947): "Olen sekä isän että äidin puolelta sataprosenttinen karjalainen - tyypillisen sodanedellisen virkamiesperheen nuorin poika. Isäni, varatuomari Pekka Paavolainen, oli Äyräpään kihlakunnan henkikirjoittaja, äitini, Alice Löfgrén, viipurilaisen hovioikeudenneuvoksen tytär."

"Vuosisadan alun maun mukaan arvosteltuna kotini /Kivennavan Vienola/ oli ihmeteos, mutta saisi funkisarkkitehdin pahoinvoivaksi. Heliotroopit tuoksuivat varjoisilla parvekkeilla, salin jättiläispalmut kuvastuivat parkettiin ja kreikkalaistyylisen uunin peiliin, huoneissa oli tammipaneeleita ja tummia kattoja ja tuuheassa luonnonpuistossa keinolampi saarineen ja joutsenineen--. Kodissani vietettiin sodanedellisen ajan suuren tyylin elämää."

"Kehitysikään tultuani oli suurin inhohimoni seurata isääni hänen virkamatkoillaan ympäri kihlakunnan pitäjiä. Opin tällöin perusteellisesti sekä tuntemaan että rakastamaan Kannasta. Matkatessamme kievarikyydillä majatalosta majataloon tein tuttavuutta henkikirjoitustuvan ukoista ja akoista alkaen Anna Vyrubovaan saakka. Sekä meri, Laatokka, että sisämaan mahtavat kylävaarat jäivät tällöin lähtemättömästi mieleeni, ja niiden keskelle palasin joka vuosi sekä kesällä että talvella kuukausimääriksi. Innokkaana pyöräilijänä ja kävelijänä lisäsin myöhemminkin jatkuvasti kotiseudun tuntemustani", Olavi Paavolainen kirjoitti.

Olavi Paavolainen toimitti kaksi Karjalan Liiton muistojulkaisua, kuvateokset Karjala - muistojen maa (1940) ja Rakas entinen Karjala (1942), ensimmäisen Maija Suovan ja toisen Ilmari Pimiän kanssa.



Tuotanto

Nykyaikaa etsimässä
Esseitä ja pakinoita. Helsinki 1929.Otava.

Keulakuvat
Runoja. Helsinki 1932. Otava.

Suursiivous eli Kirjallisessa lastenkamarissa
Jyväskylä 1932. Gummerus.

Kolmannen valtakunnan vieraana
Rapsodia. Jyväskylä 1936. Gummerus. Ruots. Som gäst i Tredje riket. En rapsodi. Övers. av Bertel Gripenberg och Stig Malmström. Helsingfors 1937. Schildt.

Lähtö ja loitsu
Kirja suuresta levottomuudesta. Jyväskylä 1937. Gummerus. Ruots. Flykten till en ny värld. Övers. av Olof Enckell. Helsingfors 1938. Schildt.

Risti ja hakaristi
Uutta maailmankuvaa kohti. Jyväskylä 1938. Gummerus. Ruots. Korset och hakkorset. Inför en ny världsbild. Övers. av Bertel Gripenberg. Helsingfors 1939. Schildt.

Synkkä yksinpuhelu
Päiväkirjan lehtiä vuosilta 1941-1944. 1-2. Porvoo 1946. WSOY. Ruots. Finlandia i moll. Dagboksblad från åren 1941-1944. Övers. från finskan med av förf. auktoriserade förkortningar av Lars Hjalmarsson Dahl, Ralf Parland och Atos Virtanen. Helsingfors 1947. Schildt.

Valitut teokset
1. Nykyaikaa etsimässä. Suursiivous eli kirjallisessa lastenkamarissa. Helsinki 1961. Otava.

Valitut teokset
2. Keulakuvat. Lähtö ja loitsu. Helsinki 1961. Otava.

Valitut teokset
3. Kolmannen valtakunnan vieraana. Risti ja hakaristi. Helsinki 1961. Otava.

Valitut teokset
4. Synkkä yksinpuhelu. Helsinki 1961. Otava.

Waltari, Mika - Lauri, Olavi: Valtatiet
Runoja. Helsinki 1928. Otava.

Karjala - muistojen maa
Karjalan liiton muistojulkaisu. 1. toim. Avustajana Maija Suova. Porvoo 1940. WSOY.

Rakas entinen Karjala
Karjalan liiton muistojulkaisu. 2. toim. Avustajana Ilmari Pimiä. Runotekstit Ilmari Pimiä. Porvoo 1942. WSOY.