Valitse taso

Manner Eeva-Liisa


Anna September
Syntynyt 5.12.1921 Helsingissä
Kuollut 7.7.1995 Tampereella
6 lk Viipurin uudessa yhteiskoulussa
Kirjailija, suomentaja
Valtion kirjallisuuspalkinto 1952, 1957, 1960, 1961, 1967
Valtion näytelmäkirjailijapalkinto 1968
Kääntäjäpalkinto 1975 (yhdessä Kirsi Kunnaksen kanssa)
SKS:n palkinto 1957, 1960
Aleksis Kiven palkinto 1961
Mikael Agricola-palkinto 1962
Tampereen kaupungin palkinto 1956, 1959, 1960, 1965, 1968, 1971, 1976
Hämeen läänin taidepalkinto 1972
Suomen kulttuurirahaston tunnustuspalkinto 1976




Helsingissä syntyneen Eeva-Liisa Mannerin kasvattivat isovanhemmat Viipurissa, josta hän lukiosta lähti sotavuosina opiskelemaan taideteollisuutta Helsinkiin. Viipuri säteili hänen tuotannossaan tärkeänä aina. Juhani Salokannel toteaa Mannerista teoksessa Linnasta Saarikoskeen : "Eeva-Liisa Manner on sanonut kiintyvänsä kissan tavoin paikkoihin. Voisiko hänen elämänsä kuvata pelkästään yksityiskohtaisella luettelolla huoneista, taloista, miljöistä? Ainakin se olisi havainnollista: Vanha Viipuri, sen keskiaikainen sydän, joka lumosi kasvavan tytön - ja jonka tunnelmaa kypsä kirjailija on tavoitellut Barcelonan Barrio goticon kaduilla. --Lapsuuden leikkipaikkoja olivat Papulan metsä, Neitsytniemi, Tervaniemi. Yhtä hyvin saatettiin kulkea ratapihan romutarhoissa kuin Monreposissa satakieliä kuuntelemassa."

Viipuri seurasi Manneria läpi elämän. Vuonna 1963 hän matkusti Espanjaan, Andalusiaan, pieneen Churrianan maalaiskylään. 60-luvun lopun vuosista kului yli puolet Espanjassa, ja myöhemminkin Manner palasi Andalusiaan pitkiksi ajoiksi ja useaan otteeseen. Kirjailijan Churriana-kokemusten pohjalta kuultaa lapsuuden Viipuri. Modernistinen runoilija oli pohjimmiltaan edelleen karjalainen evakko, pakolainen, joka andalusialaisista kadunkulmista ja kujilta tunsi löytävänsä vanhan Viipurin tunnelmaa.

Eeva-Liisa Manner on Suomen sodanjälkeisen ajan huomattavimpia runoilijoita, niin itämaisen kuin läntisenkin ajattelun tuntija. Manner oli humanisti ja filosofinen lyyrikko, jonka keskeisiä teemoja oli yksinäisyys ja kuolema. Hänen realisminsa taustalla on taju ihmisten julmuudesta ja pienuudesta, "loogillisen epäjärjestyksen" kokemus. Sen vastapainona on inhimillinen idealismi, joka vastaa väkivaltaan omalla tavallaan etsimällä mahdollisuutta "maagillisesta järjestyksestä", länsimaisesta kulttuuriperinnöstä, idän harmoniasta tai yhteydestä luontoon ja lapsuuteen.

Eeva-Liisa Mannerin esikoiskokoelma, muodoltaan perinteinen Mustaa ja punaista (1944) purkautui sodan kokemuksista. Kirjan nimessä olivat Karjalan värit, sen kannessa Karjalan lippu. Kokoelmassa Kuin tuuli tai pilvi (1949) Manner kokeili jo unen alitajuisia kulkuja. Vanhaan Viipuriin sijoittuvassa romaanissa Tyttö taivaan laiturilla (1951) tulevat esiin keskeiset teemat: maagisen ja loogisen ristiriita lapsen maailman läpi nähtynä. Tämä matka (1956) oli Mannerin läpimurtokokoelma, josta tuli suomalaisen modernismin malliesimerkki.

Mannerin runoutta on sanottu musiikilliseksi, kontrapunktiseksi. Musiikki tarjosi hänelle keinon maailman ja sen kuvien jäsentämiseksi ja hallitsemiseksi. Eurooppa ja itä ovat vastakkain Orfisissa lauluissa (1960). Kokoelmissa Jos suru savuaisi (1968) ja Fahrenheit 121 (1968) maailmanpoliittiset tapahtumat pakottavat runoilijan katsomaan suoraan kohti julmaa todellisuutta. Pakko kokea tapahtumat pohjaan saakka näkyy myös proosateoksessa Varokaa voittajat (1972, uudistettu painos 1976). Ihmisen keskinäisen ymmärtämisen vaikeutta käsittelevät paljon esitetyt näytelmät, psykoanalyyttinen Poltettu oranssi (1968) ja komedia Uuden vuoden yö (1965). Luopumisen ja tappion kautta saavutettu voitto näyttää arvonsa runodraamassa Eros ja Psykhe (1959). Taiturillista riimitystä ja riehakasta satiiria Manner viljeli kokoelmassa Kamala kissa (1976), jonka kummina olivat T.S. Eliotin kissarunot. Kissa-aihe sai jatkoa näytelmässä Kauhukakara ja superkissa (1982) sekä kokoelmassa Kamala kissa ja Katinperän lorut (1985).

Eeva-Liisa Manner on suomentanut mm. Kafkan, Hessen, Shakespearen ja Poundin tuotantoa.




Tuotanto

Mustaa ja punaista
Runoja. (Turku) /1944/. Aura.

Kuin tuuli tai pilvi
Runoja. Porvoo 1949. WSOY.

Tyttö taivaan laiturilla
Pienoisromaani. Porvoo 1951. WSOY.

Tämä matka
Runoja. Helsinki 1956. Tammi. 5. painos. Helsinki 1963. /Tekijän korjailema laitos/

Kävelymusiikkia pienille virtahevoille ja muita harjoituksia
Helsinki 1957. Tammi. Proosaa.

Eros ja Psykhe
Runodraama. Helsinki 1959. Tammi. Ruots. Eros och Psyke. Övers. av Karin Mandelstam. 1960. Radiokuunnelma.

Orfiset laulut
Helsinki 1960. Tammi. Runoja.

Oliko murhaaja enkeli?
Anna September. Helsinki 1963. Tammi. Salapoliisiromaaniparodia.

Niin vaihtuivat vuoden ajat
Runoja. Helsinki 1964. Tammi.

Uuden vuoden yö
1964-65. Komedia. Helsinki 1965. Tammi.

Kirjoitettu kivi
Runoja. Helsinki 1966. Tammi.

Toukokuun lumi
1966-67. 3-näytöksinen näytelmä. Helsinki 1967. Tammi.

Fahrenheit 121
Runoja. Helsinki 1968. Tammi.

Jos suru savuaisi
Elokuun runot ja muitakin. Helsinki 1968. Tammi.

Poltettu oranssi
Balladi sanan ja veren ansoista. Helsinki 1968. Tammi. Näytelmä.

Varjoon jäänyt unien lähde
Sokeain kuunnelmakilpailun voittanut kuunnelma. 1969. Ruots. Drömmarnas källa sjunken i skugga. Övers. av Karin Mandelstam. 1969. Radiokuunnelma.

Vuorilla sataa aina
1970. Ruots. Det regnar alltid i bergen. Övers. av Karin Mandelstam 1971. Radiokuunnelma.

Paetkaa purret kevein purjein
Teema ja muunnelmia. Helsinki 1971. Tammi. Runoja.

Sonaatti (preparoidulle pianolle)
Prologi ja 2 pienoisnäytelmää. 1971.

Varokaa, voittajat. Rajatilanteita, eli kuusikymmentä aspektia erään mestitsiperheen murhenäytelmään
Helsinki 1972. Tammi.

Varokaa voittajat. Sattumasta, välttämättömyydestä ja väkivaltaisesta kuolemasta.
Tekijän uudistama laitos. Helsinki 1976. Tammi. Ruots. Mainakes hundar. Gränslagen eller sextio aspekter på en mestizfamiljs tragedi. Övers. Th. Warburton. Borgå 1974. Schildt.

Kamala kissa
Pilakokoelma. Vanhoille lapsille laatinut. Helsinki 1976. Tammi. Runoja.

Kuolleet vedet
Sarjoja yleisista ja yksityisistä mytologioista. Helsinki 1977. Tammi. Runoja.

Runoja 1956-1977
Helsinki 1980. Tammi. Valitut runot.

Kauhukakara ja Superkissa. Kissaleikki.
Prologi ja kaksi näytöstä. Tampere 1982. Kirjayhtymä. Näytelmä.

Kamala kissa ja Katinperän lorut
Helsinki 1985. Tammi.

Santakujan Othello
Lisälehtiä keskeneräiseen murhenäytelmään - Georg Büchnerin Woyzeckiin. Georg Büchner. Woyzeck. Suomentanut Eeva-Liisa Manner. Helsinki 1987. Tammi.

Hevonen minun veljeni
Hevosrunot 1956-1976. Helsinki 1988. Tammi.

Ikäviä kirjailijoita
Helsinki 1994. TAI-teos. Esseitä.

Selected Poems
Guildford 1997. Making Waves.

Kirkas, hämärä, kirkas. Kootut runot.
Helsinki 1999. Tammi.

Kävelymusiikkia. Proosateokset
Helsinki 2003. Tammi.

Kirjoittamisen aika : Eeva-Liisa Mannerin kirjeitä 1963-1969 / toimittanut ja selityksin varustanut Tuula Hökkä
2006. Tammi. Kirjeitä.