Valitse taso

 
Kirjastomaailma avautui


Lauritsalan kauppalan kirjastomaailma avautui minulle, kun Kaukaan koulu valmistui (1950) radan viereen. Olin neljännellä luokalla kansakoulussa.

Kaukaan koululla oli pienehkö kirjastohuone. Kaikki kirjat oli päällystetty ruskealla paperilla ja kirjan nimi oli kirjoitettu selkäpuolelle.

Kun uusi kirjasto valmistui vuonna 1951, se oli kuin taivas paljon lukevalle 11-vuotiaalle tytölle. Se oli tehty suoraan kirjastoksi: se oli valoisa ja tilava - ja kirjat näkyivät kokonaan. Siellä oli lukusali, iso lainausosasto, lasten oma paikka, nuortenosasto ja tietokirjoillekin oma parvi.
Taidettakin oli. Aulan alastonreliefiä kyllä vähän mietittiin ja sille hihiteltiin, mutta upea se oli, samoin kuin lainausosaston takaseinän maalaus.

Käytin kirjastoa ahkerasti ja luin paljon. Kun menin 7. luokalle, kirjasto avautui minulle aivan uudella tavalla. Opettajamme Hilja Taanila oli perustanut kirjastokerhon, joka toimi kirjastossa joka keskiviikko. Lähdin aina keskiviikkoisin klo 16 ”töihin” nuortenosastolle. Otin palautuksia vastaan, laitoin kortit kirjan kannen pussiin ja annoin uusia lainauksia. Kun kirjasto klo 19 sulki ovensa, asetin kirjat oikeille paikoilleen hyllyyn.

Meitä oli muutamia tyttöjä tässä kirjastokerhossa. Valvojina ja neuvojina olivat rouva Elli Venäläinen ja Selma Järvinen. Varsinkin Selma antoi meille hyvää neuvontaa.

Aikuisten puolelle ei ollut asiaa, ennen kuin oli täyttänyt 15 vuotta. Jos sinne meni, Selma kysyi heti: ”Mitäs tytöt täällä tekevät?”

Lauritsalan kirjasto lastenos.jpg

Kirjasto on ollut minulle ja koko perheelleni todellinen henkireikä, melkein kuin toinen koti. Olemme koko perhe käyneet ainakin pari kertaa kuukaudessa hakemassa mieleistä lukemista. Nyt on menossa jo kolmas sukupolvi.
Toivon kirjastolle hyviä vuosia eteenpäin. Kiitos menneestä ja onnea tulevaisuuteen!

Anneli Latto