Valitse taso

 
Kädet pestiin ennen kirjoihin koskemista


Olen syntynyt Lauritsalan "däpöllä" eli pistetalossa 1950, vuotta ennen kirjastoa.
Kummitätini Selma Järvinen toimi kirjastonhoitajana ja ohjasi meitä kakaroita kirjaston käyttöön. Ehdoton vaatimus ennen kirjoihin koskemista oli käsienpesu pääsalin palvelutiskiä vastapäätä olevassa pesualtaassa. Tämän toimen suoritimme, vaikkei Selma-kummi ylväine olemuksineen olisi ollut lähimaillakaan.

Toinen yhtä tiukka, mutta vaikeammin noudatettava ohje, oli ehdoton hiljaisuus. Jos äänet nousivat kuiskausta kovemmaksi, riitti hiljaisuuden palautukseen Selma-kummin ilmestyminen oviaukkoon.

Ollessani jo koulussa muutimme Hallituskadulle, virkailijataloon kirjaston viereen. Aina
ohi kulkiessani tankkasin kirjaston seinästä ANNO DOMINO 1951. Siitä alkoivat ja siihen loppuivat minun latinankielen opintoni.

Saadessani luvan lainata kirjoja aikuisten puolelta olin jännityksestä ja ylpeydestä pakahtua: nyt
olen oikeasti aikuinen.

Kirjailija Jorma Etto työskenteli myös Lauritsalan kirjastossa, ja minulla oli kunnia nöösipoikana tutustua häneen sekä leikkiä hänen tyttärensä kanssa.

Kirjastotalo tuli minulle lapsuudessa muutenkin tutuksi: sijaitsihan Lauritsalan kauppalan raittius-, nuoriso- ja urheilutoimisto talon kellaritiloissa. Jotenkin osasin mennä toimistolle aina kahviaikaan, jolloin tarjolla oli viineri kahvin kera. Kahvin join mustana, koska Leskisen Raitsu ja isäni eivät käyttäneet kermaa.

Pekka Aalto