Palvelut
Valitse taso

 
Ahmin tietoa

Perheemme oli hyvin aktiivinen kirjaston käyttäjä; kävimme Lauritsalan kirjastossa parikin kertaa viikossa. Valikoima oli senaikaiseksi erinomainen, ja itse ahmin tietoa sen, minkä kykenin. Muistan joskus 60-luvulla lukeneeni lasersäteestä, ja kun siitä kulman pojille kerroin, he antoivat minun ymmärtää, että olen huono valehtelija (eikä se ollut ainoa kerta).

Isä lainasi minulle usein tekniikkaa käsitteleviä kirjoja tutustuttuaan niihin ensin itse ja havaittuaan, että tieto menee nuorempaankin päähän. Tämä on auttanut aika lailla myöhemmin maailmassa. Olen nykyään konepäällikkönä norjalaisissa öljynporauslauttojen huoltoaluksissa.

Lauritsalan kirjaston lasten- ja nuortenosaston lehtivalikoima oli 60-luvulla yllättävän laaja, enkä tarkoita Aku Ankan tai Nakke Nakuttajan tapaisia lehtiä vaan nuorisolle tarkoitettuja yleisesti sivistäviä lehtiä.

Lauritsalan kirjaston lehtisali

Selma Järvinen, joka tunsi isäni nuoruudesta asti, oli hyvin topakka täti ainakin meille Savolaisen kakaroille. Jos kirjat olivat myöhässä, Selma kipaisi kotimatkallaan niitä Tornitalosta karhuamaan, ja vanhemmilta tuli korville.

Ari Savolainen