Etusivu KaupunkimmeUusi kaupunginteatteriTeatterinjohtajan silmin
Valitse taso

Teatterinjohtajan silmin
Uusi kaupunginteatteri näkyy, kuuluu ja vaikuttaa

Timo Sokura_kuva Mervi Palonen Lappeenrannan kaupunki_web.jpgTimo Sokura uskoo, että lappeenrantalaiset ovat mieleltään teatterikansaa


Lähes koko ikänsä teatterista ja tanssista leipänsä ansainnut Lappeenrannan uusi teatterinjohtaja Timo Sokura pitää itsestään selvänä, että teatteri näkyy, kuuluu ja vaikuttaa lappeenrantalaisten elämässä. Yhteistyön luominen eri tahoille, muun muassa musiikki- ja tanssiopiston sekä harrastajateatterin kanssa, on jo alkanut.

Sokuralla ei ole mitään sitä vastaan, että myös teatterinjohtaja tunnetaan kaupungilla, ja bongataan ehkäpä myös SaiPan pelikatsomosta.

Kotikenttäetu on Sokuran puolella: ensikosketuksensa teatteriin hän sai vuonna 1969 Lappeenrannan työväentalolla, kauppatorin laidalla sijainneen kaupunginteatterin oppilaskoulussa.


Evakkokarjalaisten lapsena Lappeenrannassa varttunut Timo Sokura kuvailee itseään niin karjalaiseksi kuin vain joku olla voi. Yllätyksekseen hän on huomannut, että paluumuuttajalla on tuttuja melkein joka kulman takana.

– Kun yhdestä kulmasta käännyn, joku jo huikkaa, että terve Timppa. Suokaa hyvät ihmiset minulle anteeksi, jos en muista teitä ensisilmäyksellä, ja tulkaa vaan reilusti juttelemaan. Ehkä on parasta, että hymyilen ensimmäiset puoli vuotta varmuuden vuoksi kaikille vastaantulijoille, Sokura nauraa.

Lapset kulttuurille tärkeää yleisöä

Teatterin ammattilaisena ja myös ahkerana katsojana Timo Sokura tietää, että lapset ovat kulttuurin ensisijaista yleisöä, koska heidän joukostaan voi kasvaa uusi ammattilais- ja katsojasukupolvi.

– Ja kun lapset ja nuoret ovat esiintyjinä, he tuovat omaa yleisöään katsomoon: sukulaisten lisäksi ikätovereitaankin. Teatteri voi katsoa onnistuneensa jopa yli odotusten, jos murrosikäiset nuoret täyttävät penkkirivejä.

Elokuun alussa kaupunginteatterin johtajana aloittavan Sokuran mielessä itää ajatus kaupunginteatterin oman oppilaskoulun perustamisesta.

– Vanhempani veivät minut teatterin oppilaskouluun 11-vuotiaana. Sain sieltä innoitukseni, ja saman tilaisuuden haluaisin nyt antaa tämän päivän lappeenrantalaislapsille ja -nuorille. Monipuolisen taiteen perusopetuksen rinnalla teatterin oma koulu tarjoaisi vaihtoehtoisen polun.

Jos Sokuran perheen kuopusta ei olisi aikoinaan kelpuutettu teatterioppilaaksi, hän olisi vanhempien kakkosvaihtoehdon mukaisesti todennäköisesti aloittanut trumpetinsoiton opiskelun työväenyhdistyksen puhallinorkesterissa.

Vastausta vaille on jäänyt, miksi vanhemmat valitsivat pikkupojan harrastukseksi juuri teatterin. Sitä ennen Timppa oli ollut innostunut etupäässä juoksusta ja hiihdosta.

Ennakkoluulottomuutta ja elämän voimaa teatterista

Timo Sokuran mielestä uusi kaupunginteatteri on kannattanut rakentaa, jos yksikin ihminen saa sieltä uutta näkökulmaa elämäänsä.

– Kun tämä yksi jakaa oivallustaan muille, maailma on taas hitusen verran parempi paikka. Teatterin yhtenä tehtävänä on levittää yhteisössään ennakkoluulottomuutta ja elämän voimaa sekä tarjota ihmisille uudenlaisia selviytymisstrategioita pohdittavakseen. Teatteri on oleellinen osa yhteisöllistä vuorovaikutusta. Uskon, että hyvä näytelmä antaa jokaiselle jotakin.

Teatterinjohtaja ei kuitenkaan usko, että elämänfilosofioiden ja taiteellisten näkemysten tyrkyttämisestä olisi hyötyä sen enempää katsojille kuin tekijöillekään.

– En tykkää, olipa asia mikä hyvänsä, että se tulee kuin nyrkki nenään. Ihminen omaksuu asioita, jos hänen mielensä on vastaanottavainen. Pakolla ei saa mitään aikaiseksi.

Vaikka interaktiivinen, katsojia osallistava teatteri, onkin nyt muotia, Sokura haluaa antaa valinnanvaraa.

– Katsojalle jää ikävä tunne, jos on pakko osallistua eikä huvittaisi. Itsekään en mielelläni astu katsomosta estradille, jos en tiedä mitä tuleman pitää.

”Haasteita toivoin ja haasteita sain”

Tulevana syksynä Lappeenrannan kaupunginteatteri viettää kiertolaisen elämää, koska vanhan teatterin ovet sulkeutuvat lopullisesti kesäkuussa ja uuden teatterin ovet avautuvat vasta alkuvuodesta 2016. Teatterilla on pulaa rahasta ja syyskaudella myös henkilöstöstä: säästää pitää ja lipputuloja hankkia.

– Kirimistä riittää, haasteita toivoin ja haasteita sain, Sokura toteaa ja tutkii huolestuneena Lappeenrannan kaupunginteatterin viime vuosien katsojatilastoja ja edellisvuoden tilinpäätöstä.

Lähtiessään nuorena ylioppilaana opiskelemaan tanssia ja teatteria ensin Helsinkiin ja sitten Brysseliin, Timo Sokura jätti taakseen Lappeenrannan, joka oli mieleltään teatterikaupunki.

– Välissä olevat vuosikymmenet ovat totta kai muuttaneet kaupungin luonnetta paljonkin. Kansakouluni paikalla Myllymäessä on nyt Plantagen ja kauppakeskus Galleria kohoaa synnyinmökkini kohdalla Rietin montussa. Ympäröivillä muutoksilla on epäilemättä vaikutusta myös mielenmaisemaan. Siitä huolimatta uskon, että lappeenrantalaiset ovat edelleen teatterikansaa.

Toki kiristynyt kilpailu ihmisten vapaa-ajasta varjostaa IsoKristiinassa avautuvaa uutta teatteria kuten muitakin estradeja Suomessa ja maailmalla.

– Itse kukin tietää, kuinka vietävän helppoa on jäädä kotisohvalle telkkaria tuijottamaan. Ja kulttuuritarjontakin on rutkasti lisääntynyt omiin nuoruusaikoihin verrattuna. Lisäksi katsomoihin mahtuu enemmän ihmisiä kuin ennen.

Tosin kauppakeskuksessa sijaitseva teatteri ojentaa johtajalleen valmiita kilpailuvaltteja: esitykset ovat kansan keskellä ja katsomoon voi poiketa sellaisena kuin on; kauppareissullaan shortseissa ja t-paidassa.

– Teatterimme sijaitsee paitsi yläkaupungissa myös sisäkaupungissa. Mistä muualta Suomesta löytyy vastaavaa: voi saapua autolla vaikka jo aamulla, parkkeerata pohjakerrokseen, jättää ulkovaatteet autoon, pyöriä kaupoilla, nauttia ravintoloiden antimista, tulla ylimpään kerrokseen katsomaan teatteriesitystä ja lähteä ravintolan kautta tyytyväisenä kotimatkalle, Sokura myhäilee.

Hän ihmettelee, miksi meillä Suomessa teatterit on tähän asti useimmiten rakennettu erilleen muista palveluista.

– Suorastaan kauppakeskusten yhteydestä teattereita ei löydä suuristakaan metropoleista, mutta yleensä ne ovat kuitenkin keskeisillä paikoilla. Esimerkiksi jos nautit esittävästä taiteesta Lontoossa, viereinen pubi on yhtä lähellä kuin teatteriravintolakin.

Timo Sokura kuuluu itse niihin, jotka mielellään laittavat parasta päälle ensi-iltaan lähtiessään.

– Monien muiden suomalaisten tavoin luon illasta juhlavan. Liput ja seura on varattu ennakkoon hyvissä ajoin.

Teatterinjohtajasta on kuitenkin hyvä, että jatkossa katsomossa istuu shoppailijoita ja juhlapukuisia rinta rinnan. Hän vakuuttaa, että vaikka sohvalle jääminen houkuttaisi, silti kannattaa lähteä oman kaupungin teatteriesitykseen, ja toivoo, että pohtimista riittää vielä seuraavanakin päivänä.

Ohjelmistoa luodaan röyhelöviihteen ja taiteellisuuden välimaastoon

Vuonna 2016 avautuvan Lappeenrannan kaupunginteatterin ohjelmisto tähtää röyhelöviihteen ja tiukan taiteellisuuden välimaastoon.

– Edeltäjäni Jari Juutinen kokosi kaupunginteatteriin kunnianhimoisen ja taiteellisesti tinkimättömän ohjelmiston. Missään vaiheessa Jari ei lähtenyt massan mukaan tai suostunut jäljittelemään muita. Loistojuttu on tietysti myös se, että Juutinen on sitoutuneesti edistänyt uuden teatterin rakentamishanketta, Timo Sokura arvioi.

Ohjelmistosuunnittelussa Sokura kuitenkin kaihtaa äärimmäisyyksiä eikä siksi aio seurata Juutisen jalanjäljissä, mutta ei suostu tuottamaan pelkästään musikaaleja ja viihdyttävää röyhelöohjelmistoakaan.

– Jo taustastanikin johtuen pidän tanssista ja musiikista. Lappeenrannassa on pitkät tanssiperinteet ja musikaaleihin mieltynyttä yleisöäkin riittää. Miksei siis tarjottaisi, mitä kaivataan. Musikaaleissa pystymme luomaan myös yhteisprojekteja tanssi- ja musiikkiopiston kanssa, Sokura pohtii, mutta huomauttaa, että katsojat ovat erilaisia ja ohjelmistossakin pitää olla vaihtelevuutta.

– Sopiva kooste saadaan, kun tähdätään Juutisen linjan ja röyhelölinjan välimaastoon.

Hyvä kauas kuuluu

Teatterinjohtaja uskoo, että uusi talo vetää yleisöä läheltä ja kaukaa. – Tärkeintä teatterin tulevaisuuden kannalta on, että katsojat palaavat toisen ja kolmannenkymmenennenkin kerran.

– Kovin montaa kertaa ei ole varaa päästää ovista ulos yleisöä, joka ei ymmärtänyt näkemästään juuri mitään. Sen sijaan hyvä kauas kuuluu.

Tätä hyvää Timo Sokura aikoo siivittää verkostoitumalla eri tahoille, muun muassa kulttuurin kouluttajien ja harrastajien kanssa. Jo keväällä 2015 yhteistyöstä on neuvoteltu muun muassa Lappeenrannan musiikkiopiston kanssa. Muidenkin paikallisten toimijoiden toivotaan nousevan uuden teatterin lavalle.

Timo Sokura myöntää, ettei ole koskaan käynyt jääkiekko-ottelussa, mutta SaiPan peleissä hänet saatetaan nähdä.

– Haluan kokea paljon puhutun pelihurmoksen ja samalla etsin uusia vaikutteita teatterille. Saisinkohan koottua teatterilta mukaani omia cheerleadereitä. SaiPa faniksi en vielä lupaudu, koska olen useimmiten heikomman puolella.


Mervi Palonen