Etusivu KaupunkimmeLinnoitusLinnoituksen luontoLuontoretki sotaväen jalanjäljissä
Valitse taso

Luontoretki sotaväen jalanjäljissä

Alasivun yleiskuva netti.jpg
Linnoituksen valleilla
ALAJUTUN KUVA_Kimmo Saarinen netti.jpg
Kimmo Saarinen
 
Turun rauhassa vuonna 1743 Lappeenrannan linnoitus siirtyi Venäjän vallan alle, ja alueelle majoittui venäläistä sotaväkeä. Venäjältä tuodun viljan ja eläinrehun mukana saapui tulokaskasveja, joista erityisesti ukonpalko ja harmio leimaavat linnoituksen luontoa.

Tulokkaita sanotaankin venäläisen sotilaan jalanjäljiksi tai kukkiviksi kasakan jäljiksi. Syötäväksi kelpaavaa ukonpalkoa kutsuttiin aikoinaan myös ryssänkaaliksi.

Ukonpalko ja harmio ovat tyypillisiä alkukesän kukkijoita kaikilla Suomen linnoituspaikkakunnilla ja molemmat jatkavat edelleen valloitustaan tienvarsia pitkin.

Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutin johtaja, tutkija Kimmo Saarinen toimii oppaana Lappeenrannan seudun luonnonsuojeluyhdistyksen kerran kesässä järjestämällä linnoituksen luontoretkellä. Kesäkuun 2013 retki tehtiin länsirinteelle.

‒ En aina ymmärrä jaottelua rikkakasveihin ja koristekasveihin. Eikö komea ukonpalko sopisi mainiosti kukkapenkkiin, Saarinen kysyy retkeläisiltä, mutta varoittaa samalla, että se voi vallata koko pihan syvälle tunkeutuvilla paalujuurillaan.

Kohta edessä avautuu valkoisena kukkiva kuminakenttä. Tarkkasilmäiset löytävät joukosta myös vaaleanpunaisia kukintoja.

‒ Kuminalla on maustettu ainakin viinaa ja taikinaa. Linnoituksen valleilla viihtyy myös koiruoho, legendaarisimpia ja maagisimpia taikayrttejämme. Se on jumalille pyhitetty kasvi kuten myös sen sukulainen, pohjoisimpaan Suomeen koristekasviksi viety pujo, Saarinen selittää.

Kanadankoiransilmä, yksi purjelaivojen painolastihiekkojen mukana Suomeen kulkeutuneista tulokaslajeista, nostaa myös päätään siellä täällä linnoituksen valleilla.

Kuminalla on maustettu ainakin viinaa ja taikinaa. Linnoituksen valleilla viihtyy myös koiruoho, legendaarisimpia ja maagisimpia taikayrttejämme. Se on jumalille pyhitetty kasvi kuten myös sen sukulainen, pohjoisimpaan Suomeen koristekasviksi viety pujo.”

”Ruusuruohoa tarvittiin vyöruusun hoitoon ja koristekasvinakin näyttävästä suopayrtistä tehtiin saippuaa. Voikukan toinen nimi ohrankukkanen puolestaan kertoo, että ensimmäisten voikukkien auetessa sopii kylvää ohraa
.”
Maaherran puistossa

Näkyvimpiä merkkejä 1970-luvulla palaneen maaherran talon puutarhan menneestä kukoistuksesta on komea syreeniaita sekä ikilehmukset. Myös ruohikon keskellä tuikkivat ruskoliljat ja Suomen varhaisin jalostettu mansikka ‒ ukkomansikka ‒ välittävät viestiä loiston päivistä.

Ensimmäinen puutarhamestari aloitti työnsä Lappeenrannassa vuonna 1728.
‒ On mahdollista, että maaherran puiston syreenipensaatkin ovat lähes jo noilta ajoilta juurtuneita. Mutta ainakin nuo metsälehmukset ylittävät 200 vuoden iän, Kimmo Saarinen arvioi.

Luontoretkeläiset yhyttävät tavallisen kielon rinnalta kalliokielon, huomaavat pienikukkaisen lehtohorsman ja ihastuvat illakkoon, jonka tuoksu voimistuu vasta yön lähetessä.

Saarinen osoittaa Pallonlahden suuntaan. ‒Rapasaaren rata kulki aikoinaan tuossa. Linnoituksen rautatietulokkaista tyylipuhtaimpia on idänkattara.

Aamuvirkku pukinparta

Linnoituksen syntyaikoina ihminen tarvitsi luonnonkasveja muuhunkin kuin silmänruuaksi. Niistä saatiin ravintoa ja lääkkeitä. Kasvin nimi saattaa viestiä sen aiemmasta käyttötarkoituksesta.

‒ Esimerkiksi ruusuruohoa tarvittiin vyöruusun hoitoon ja koristekasvinakin näyttävästä suopayrtistä tehtiin saippuaa. Voikukan toinen nimi ohrankukkanen puolestaan kertoo, että ensimmäisten voikukkien auetessa sopii kylvää ohraa.

Kimmo Saarinen naurahtaa nähdessään polun varrella korkean, keltakukkaisen kaunottaren. ‒ Pukinparta avaa kukkansa vain aamupäivisin ja kiirehtää puolilta päivin nukkumaan.