Etusivu KaupunkimmeLinnoitusLinnoituksen luonto

Kasvit kertovat linnoituksen historiaa

Lappeenrannan linnoitus oli alkuperäisluonnoltaan mäntymetsää, jossa kanervat ja kangasvuokot viihtyivät, kunnes ihminen elikoineen asettui Pallonlahden puoleiselle lämpimälle länsirinteelle. Jo 1500-luvulla, mutta oletettavasti jo tätä aiemminkin, linnoitusniemen länsirannalla sijaitsi vilkas kauppapaikka.

Kun niemi 1700-luvulta alkaen valjastettiin linnoitukseksi, venäläiset sotilaat jättivät asutuksen muokkaamille rinteille kukkivia jalanjälkiään. Niistä komeimman näyn tarjoilee Venäjän aroilta 1800-luvulla saapunut ukonpalko, joka värjää kesäkuiset rinteet keltaisiksi.


Biologi ja Lappeenrannan seudun luonnonsuojeluyhdistyksen jäsen Raija Aura lukee linnoituksen kasvillisuutta kuin historiateosta.

‒ Useimmiten tänne tullaan varta vasten kesäteatteriin, näyttelyihin, putiikkeihin tai vaikkapa kauneushoitolaan. Vain harvoin joku poikkeaa rakennusten taakse ihmettelemään luonnon eriskummallista tarinaa. Erityisesti maaherran talon villiintynyt puisto on pysähdyttävä kokemus, Aura kuvailee ja selittää, että maaperään kätkeytyy myös siemenarkisto.

‒ Siemenet säilyvät maaperässä, ja kun maata jostain syystä muokataan, ne intoutuvat kasvuun. Esimerkiksi myrkyllisyydestään kuuluisa Hullukaali voi pysytellä näkymättömissä satoja vuosia. Se voikin putkahtaa esiin missä päin linnoitusta tahansa ja leikkii piilosta kasvibongareiden kanssa.

Jo alkukesästä osa linnoituksen valleista loistaa paljaaksi niitettynä, auringon karrelle polttamana. Kasvillisuus peittää kuitenkin valta-osaa muureista.
                      Kuva Etelä-Karjalan museo
Maaherran talo_kuva Etelä-Karjalan museo netti.jpg
Maaherran talo tuhoutui tulipalossa 1970-luvulla.
Maaherran puiston syreenit netti.jpg
Maaherran puiston syreenit

‒ Kun alue palveli linnoituksena, puita ei ollut. Hevoset ja muut kotieläimet puolestaan pitivät kasvillisuutta kurissa. Vaikka niitetyt muurit näyttävätkin nyt kolkoilta, ne kertovat kuitenkin alkuperäisestä muodosta ja tarkoituksesta. Loputkin valleista niitetään myöhemmin kesällä. Samalla matalille kasveille raivataan elintilaa ja kasvuston monimuotoisuus säilyy, Raija Aura selvittää.

Elävä arkisto

Vielä 1960-luvulla linnoituksesta löytyi 250 eri kasvilajia. Kun viimeisetkin rehevät navetan takuset ja siankarsinat katosivat, jotkut lajeista näivettyivät pois. 1990-luvulla lajeja oli enää 225.

Kasvillisuus on erilaista eri ilmansuunnissa olevilla linnoituksen rinteillä ja samakin paikka vaihtaa väriään kesän kuluessa, kun varhaiskesän kasvit antavat tilaa myöhemmin kukkaan puhkeaville.

‒ Linnoituksen kasvillisuus on poikkeuksellinen sekoitus luonnonkasveja, kulttuuri- ja hyötykasveja, koriste- ja lääkekasveja sekä viljelykasveja. Alun perin niemi oli mäntyjen valtaama hiekkaharju. Nyt se on elävä arkisto, jossa kasvit itse kertovat kasvupaikkansa historiasta, Raija Aura tiivistää.

Hän muistelee, kuinka kerran linnoituksen kasviretkellä hämmästeltiin outoa ilmestystä, jollaista kukaan ei muistanut aiemmin nähneensä.
‒ Sitten joku keksi, että hyvänen aika, sehän on kukkiva porkkana.


PÄÄSIVUN pääkuva netti 700.jpg

Raija Aura Linnoituksen valleilla

Linnoituksen luonto -sivujen lähteet:
  • Biologi Raija Auran haastattelu kesällä 2013
  • Lappeenrannan seudun luonnonsuojeluyhdistyksen luontoretki 16.6.2013, oppaana Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutin johtaja, tutkija Kimmo Saarinen 
  • Kaarina Tiainen: Lappeenrannan Linnoitus, vallien valtiaat hullukaalista harmioon, Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri ry, 2009