Etusivu KaupunkimmeLinnoitusLinnoituksen entistäminen
Valitse taso

Entistäjät nostivat linnoituksen muurit

 Pauli Nupponen netti.jpg
 Pauli Nupponen Linnoituksen keskipatterilla.jpg
 Entistettyjä muureja.jpg
 Linnoituksen valleja.jpg
 Paaluaitaa Pallonlahden sivustalla.jpg
Pauli Nupposen haastattelu 2012

Työpäällikkö Pauli Nupponen tuli Lappeenrannan kaupungin palvelukseen vuonna 1982. Samoihin aikoihin Museovirasto oli aloittanut työllistämishankkeena Lappeenrannan linnoituksen entistämisen.

Palkkatuella työllistettävien esimiehenä Pauli Nupponen tarttui entistämishankkeen ruoriin ja luotsasi sitä kolmen vuosikymmenen yli. Kun hanke päättyi vuonna 2010, itse linnoitusniemen muurit oli lähestulkoon nostettu entisille paikoilleen, mutta työtä voisi vielä jatkaa esimerkiksi Lappeenrannan kirkon viereisillä Nikolain valleilla.

Pauli Nupponen arvioi, että Lappeenrannan linnoitusta entistettiin jotakuinkin muutamaa luppokuukautta vaille 20 tehollista vuotta. Aluksi työllistämistavoitetta piti toteuttaa niin kirjaimellisesti, että katuja oli kivettävä vaikka lumipyryssä.

– Ei auttanut kuin pystyttää teltta työkohteen ylle ja laittaa lämmityksiä päälle, eihän siitä muuten olisi mitään tullut, Nupponen hymyilee. Onneksi hankkeen lopputaipaleella ymmärrettiin löysätä ja töitä keskitettiin kesäkuukausiksi.

Säilyneet muurit olivat pääosin heikkokuntoisia, ja paikoin maan alta löytyi vain perustusten osasia. Linnoitusrakenteet luotiin uudelleen säilyneiden kivien ja alkuperäisten piirustusten mukaisesti.

Tosin piirustuksiinkaan ei ollut luottaminen joka kohdassa, koska 1700-luvulla suunnitelmia oli tehty enemmän kuin muureja lopulta toteutettu. Entistäjät törmäsivätkin usein koskemattomaan maahan siellä, missä kuvat näyttivät vankan kiveyksen nousevan.

– Rakensimme kivimuureja karkeasti arvioiden viitisen kilometriä. Työn tuloksesta sanoisin, että jälki on jonkin verran parempi kuin alkuperäinen. Pitää muistaa, että 1700-luvun rakentajat työskentelivät kiireisesti sodan pelossa.

Syntyaikoinaan rantapatterit laskivat veteen

Pauli Nupposen mukaan Lappeenrannan linnoitus entistettiin 1700-luvun lopun venäläisen linnoituksen mallilla. Edeltäneistä ruotsalaismuureista oli tuskin mitään jäljelläkään.

Nykyisin kuivalla maalla olevat rantapatterit laskivat tosin syntyaikoinaan veteen tai vähintäänkin rantaluhtaan. Kun nyt kierrät linnoituksen nimeä autolla, ajat valtaosan matkasta täyttömaalla.

Alkuperäiseen verrattuna vaikutelma on erilainen myös siksi, että paaluaidat puuttuvat.

– Meidän miesvahvuudellamme paaluaitojen palauttamien olisi ollut valtava urakka, ja alkupää olisi lahonnut jo ennen kuin loppupää olisi häämöttänytkään. Aikoinaan aidantekijöitä on täytynyt olla varsin monipäinen joukko, koska paalutus kiersi valleja kahdessa kerroksessa ja pituutta oli ainakin pari, kolme kilometriä, Nupponen kuvailee.

Hän kannustaa kiinnostuneita poikkeamaan Pallonlahden sivustalle katsomaan näytteeksi rakennettua paaluaidan pätkää, mutta muistuttaa, että puolustusta varten veistetyissä rungoissa kärjet olivat teräviä.

1700-luvulla kivet etsittiin Saimaan rannoilta

1700-luvulla linnoituksen muurikivet etsittiin Saimaan rannoilta ja kuljetettiin linnoitusniemeen lotjilla.

Entistämistä varten irtokiviä sen sijaan etsittiin Lappeenrannan lähiseutujen sorakuopista.

– Vähitellen kivimiehet oppivat valitsemaan sopivia naamakiviä. Saimme museovirastolta vinkkejä työtapoihin. Muotoilimme kiviä pääasiassa polttamalla. Laastin mustamaalauksen keksimme itse: jos tilke pilkotti kivien välistä, sotkimme multaa märkään laastiin.

Kun Faberin redutin alaosa paljastui lohkokivirakenteeksi, samansävyistä tummaa kiveä hankittiin lakkautetulta kivilouhimolta Raiposta.

Linnoitus on kiinnostanut soranottajia siinä missä muutkin soraharjut.

– Kun satamaa rakennettiin nykyiselle paikalleen satakunta vuotta sitten, linnoituksen kupeesta vietiin soraa täyttömaaksi likimain 35 000 kuutiota. Siinä samalla katosivat viimeisetkin jäljet satamanpuoleisista rantapattereista, Nupponen harmittelee.

Itärinteen hahmo palautettiin ajamalla viedyn verran soraa tilalle ja siirtämällä Satamatien linjaa puurivistön toiselle puolelle.

Yllättäviä löytöjä

Pauli Nupponen kuvailee entistämistyötä valtavan mielenkiintoiseksi, mutta samalla hankalaksi tasapainoiluksi.

– Jos entistämistä tehdään joutuisasti kaivinkoneella kauhoen, saatetaan tuhota lopullisesti muinaisia rakenteita. Jos taas olisimme kaivaneet lusikalla, työstä ei olisi koskaan tullut valmista. Paikoin kuitenkin teimme arkeologista seulontaa.

Maakerrokset paljastivat entistäjille historian hautaamia vaiheita. Esimerkiksi Rapasaaren puoleisesta kärjestä löytyi säkitettyjä pääkalloja ja luita. Oletukseksi jäi, että ne oli siirretty Vihreän Makasiinin alle jääneeltä hautausmaalta uuteen leposijaansa.

Yllättävä löytö oli myös kivikirves, jonka iäksi paljastui 6000 vuotta.

– Kuljimme yhtenä päivänä palkkatukityönjohtajan kanssa 1970-luvulla palaneen Maaherran talon puutarhassa. Kiinnitin huomiota kaivinkoneen esille nostamaan erikoisenmuotoiseen kiveen syreenipensaan juurella. Minusta se näytti kivikirveeltä ja tulin vieneeksi sen museolle, josta se matkaisikin kohta museovirastoon tutkittavaksi, Nupponen muistelee.
(Teksti Mervi Palonen, kuvat Marko Muttonen)